Skip to content

marraskuu 5, 2008

Olli-Pekka vastasi tuossa joskus Hesarin lyhyessä esikoisehdokkuushaastattelussa "mikä kirja kaikkien pitäisi lukea" -kysymykseen, että ongelma on juuri siinä että kaikki lukevat samat kirjat ja vieläpä samaan aikaan.

Johdan tästä, että OP tarkoittaa jonkinlaisia kulttuuripiirejä, jotka vastaavat keskustelujen ja ajatusten suunnista (ja jotka ylipäänsä lukevat jotain). Kuten vaikka viimeaikainen Deleuze-mania. Tai Antti Nylén -meemi tuossa vuodenvaihteen tienoilla. Tai miten jokainen ottaa jossain vaiheessa elämäänsä haltuun David Lynchin, tai lukee Barthesin ulos systeemistään. Toisaalta sekoitan herkästi oman taipaleeni yleiseen; tuskin kovin moni loppujen lopuksi lukee Barthesia, vaikka B onkin "dekonstruktiota" keskeisimmästä päästä. Jne. Olen aina häkeltynyt, jos huomaan että jokin niin omalle kokemukselleni yläasteajoista lähtien keskeinen kuin vaikka juuri Lynch on ihmisille outo ja uusi juttu. Sekin on kiinnostavaa, miten ihmisten henkilökohtaiset aikakaaret suhtautuvat toisien vastaaviin. Se liittyy myös muotiin: muoti on jo sisäistä. Tai miten jonkin ilmiön kokemista muuttaa se, että reagoi siihen ja kaikkeen sen luomaan oheiskohinaan vaikkapa viisi vuotta myöhässä. Miten se koko ilmiö tavallaan siirtyy ajan läpi nykyaikaan ja saattaa yhtäkkiä olla sinun päässäsi ajankohtaisempi ja jäsentyneempi kuin kenenkään silloin 5 vuotta sitten.

Sillä kaiken unohtaa enemmän tai vähemmän.

Tuosta samanaikaisesti lukemista, onhan toisaalta best seller -listat, ne kirjat, mutta onko se jonkun mielestä oikeasti lukemista?

En muuten oikein osaa lukea mitään kotimaista aikalaiskirjallisuutta. Se ei ole oikeastaan mahdollista, varsinkin jos sitä seuraa edes jokseenkin tiiviisti, kuten minä ilmeisesti teen. Vähän kuin tuli ei voi polttaa itseään. Tarvitsen väliin etäisyyttä, joko aikaa tai kilometrejä. Muutoin luen niitä vain kuin kaavioita: "tässä on käytetty tätä, tämä on tehty näin, tässä on tämä ajatus". Ehkä kysymys on myös siitä, että jatkuvasti julkaistaan väkilukuun nähden enemmän kirjoja ja jatkuvasti ne ovat yhdentekevämpiä ja tämän maan mentaliteetti ei tunnu liittyvän oikein mitenkään omaan sisäiseen maailmaani. Unohdettujen kirjojen kaivaminen on sitä paitsi kiinnostavampaa, lukemiseen kuuluu löytäminen, kuten Olli-Pekkakin sanoo. Ja toisaalta se aika…vaikka joku Markku Lahtelan Sirkus (1978) on kiinnostavampi (vaikka se paikoin laahaakin ja on vähän hölmö) kuin mikään uusi kirja johtuen siitä, että se on ainoita sen ajan suomalaisia kirjoja jotka seurasivat älyllistä aikaa ja se tuntuu kantavan myös nykyaikaan; suomalaisen proosan kentässä se on tiettyjen tendenssien vuoksi edelleen ajankohtainen, vaikka toisaalta se edustaa senkaltaista metafiktiota, jonka jenkit tekivät täydellisesti jo 60-luvulla. Mutta jota ei ole Suomessa tehty periaatteessa lainkaan. Jne. Tai Aronpuron Aperitiff 60-luvulta. Mutta nämäkin kirjat on "tietty aines", itseni lisäksi, kahlannut aivan viime aikoina (mitä tulee siihen yhtaikaa/samojen kirjojen lukemiseen)…

Mihinköhän kaikkeen sekin on johtanut, tuo samojen kirjojen lukeminen ja kanonisoiminen. Ainakin metaversumin ja lajien (& genret) nopeampaan määritykseen.

Ai niin, best sellereihin liittyen: Michael Crichton on kuollut.

Advertisements
8 kommenttia leave one →
  1. marraskuu 5, 2008 8:58 pm

    Mä olen aina sopivasti out. Luen koko ajan, mutta mitä luen ja milloin luen. Että ei sovi muhun toi määritelmä.

  2. marraskuu 5, 2008 8:58 pm

    Mä olen aina sopivasti out. Luen koko ajan, mutta mitä luen ja milloin luen. Että ei sovi muhun toi määritelmä.

  3. marraskuu 7, 2008 12:54 pm

    kysymys sisältää omituisen latauksen: ikään kuin lukemisessa voisi olla jotain pohjimmiltaan demokraattista, tai ehkä jopa pitäisi.

  4. marraskuu 7, 2008 12:54 pm

    kysymys sisältää omituisen latauksen: ikään kuin lukemisessa voisi olla jotain pohjimmiltaan demokraattista, tai ehkä jopa pitäisi.

  5. marraskuu 12, 2008 1:12 pm

    Ha-haa, haastan sinut!
    Tehtävänanto: ”Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.”

  6. marraskuu 12, 2008 1:12 pm

    Ha-haa, haastan sinut!
    Tehtävänanto: ”Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.”

  7. Nimetön permalink
    marraskuu 12, 2008 6:48 pm

    musta ikävintä on se kun ihmiset alkaa lukea samoja kirjoja samalla tavalla. että oletetaan joku oikea tapa lukea.
    t. r

  8. Nimetön permalink
    marraskuu 12, 2008 6:48 pm

    musta ikävintä on se kun ihmiset alkaa lukea samoja kirjoja samalla tavalla. että oletetaan joku oikea tapa lukea.
    t. r

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: