Skip to content

Runokokoelman tuhannetta versiota nysvätessäni:

lokakuu 31, 2008

-Tuntuu vähän siltä, että tässä ei ole mitään järkeä
-Ei sitä kukaan kuitenkaan julkaise
-Koska ei mene muottiin
-Ja on liian taiteellista
-Ja koska ihmiset haluavat lukea mieluummin paskaa
-Vaikka minun runonihan ovat hyvin helppotajuisia
-Enkä edes ole kovin kokeellinen
-Arvostaako tätä touhua todella joku?
-Tekeekö se jonkun onnelliseksi?
-Jääkö kokoelmasta tämän ruuvipenkin jälkeen jäljelle ylipäänsä mitään?
-Kustannusmaailma, sietämätöntä ja hedelmätöntä odottelemista
-Saan toisaalta tekosyyn vältellä graduani…
-…joka toisaalta sekin liittyy runouteen…
-…eikö se ole melko yhdentekevää aikana, joka on selkeästi lopun aika?
-Pelaisin mieluummin Star Wars -pelejä
-Tai lukisin Dave Wallacea
-Tai Barthelmen esseitä
-Tai ehkä katselisin elokuvia
-Tai olisin ihmisten kanssa
-Mutta viimeinen on vain haave
-Kuka täällä osaa toisten kanssa olla
-Ei niin tapahdu
-Luulen että DeLillon Falling Man olisi vaikuttavampi jos olisin usalainen
-Joku sanoi Parnassossa että DeLillon Cosmopolis oli hirvittävän huono
-Miten pihalla jotkut ihmiset voivatkaan olla, sehän oli upea
-Jos kohta en luultavasti pitäisi siitä enää
-Mutta DeLillon kieli on kovin kaunista
-Minulla on aivan päin seiniä menevä unirytmi
-Saatan herätä kolmelta, päivällä
-Enkä osaa mennä nukkumaan
-En ymmärrä miksi kukaan haluaisi mennä nukkumaan
-Ellei vieressä ole toista ihmistä
-Jolloin nukahdan hyvin nopeasti
-Luulen että valtaosa painajaisistani johtuu typerästä unirytmistäni
-Usein omituisimmat ja ahdistavimmat näen juuri aamupäivisin
-Minulla olisi karmea mieliteko saada uusi tietokone
-Jotta voisin pelata
-Kuin orava hapoissa
-Kaudet tulevat ajoittain
-Toisinaan pelaaminen tuntuu lapselliselta
-Silloin kun pääni on tarpeeksi syvällä älykköperseessäni
-Toisinaan se on parasta mitä on, parempaa kuin kirjat, elokuvat ja musiikki
-Koska se yhdistää ne kaikki
-Tietenkin se viiltävä tuska, mitä hyvä elokuva tai kirja aiheuttaa, jää puuttumaan
-Koska tietokonepelien suunnittelijat eivät ole kiinnostuneita tuollaisista
-Abstrakteista asioista
-Taide-elokuvasta jäädään toki jälkeen
-Mutta toisaalta immersio on pidempi ja mukana on interaktiivisuus
-Sekä morkkis ja puuroinen pää
-Lähetin uuden version kokoelmasta hovikriitikoille, nyt voin taas vain odottaa
-Kukaan ei ole hereillä, ketään ei voi häiritä, kukaan ei ole vapaa arkensa kahleista
-Minua ei väsytä
-Katson jonkun elokuvan
2046 saa toisen mahdollisuuden
-Kyllä, äiti, olen ihan kunnossa
-Olen toiveikas

Mainokset
8 kommenttia leave one →
  1. lokakuu 31, 2008 5:56 pm

    🙂
    Muista, et oot hyvä.
    Rapsutus.

    • Nimetön permalink
      marraskuu 13, 2008 4:32 pm

      Sven Laakso
      Suomessa vallitseva meritokraattinen yhteiskuntajärjestelmä vääristää kirjallisuuden ja taiteen merkitystä tekijän kannalta. Kirjallisuutta välineenä käyttäen voi meritoitua monin tavoin. Päästä hyvälle kustantajalle, saada julkisuutta, myynti, tuloja, minkä seurauksena palkintoja. Se jolla on sille annetaan jne.
      Todellisuudessahan taiteen merkitys on vain siinä miten se rikastuttaa kulttuuria. On itsestään selvää, että toisten tekemillä teoksilla merkitystä voi olla vain niille ihmisille, jotka itse pyrivät jotenkin rikastuttamaan kulttuuria. Meritokratiassa sellaisia ihmisiä on vähän, sillä meritokratiassa on kysymys meritoitumisesta, ei kulttuurin rikastuttamisesta, mistään puhtaan ilon tuottamisesta nyt edes puhumatta. Meritokraattinen ihmistyyppi on antikulttuurinen, kulttuuria tuhoava tai sille täysin vihamielinen (koska uskoo kulttuurin tarjoavan helppoja oikoteitä meritoitumiseen).
      Lyhyellä tähtäimellä tällaisessa järjestelmässä yksilön on siis epärationaalista keskittyä muuhun kuin meritoitumiseen. Pitkällä tähtäimmellä tällainen järjestelmä tietenkin vajoaa suohon. Tätä epäilevän kannattaa ehkä tutkia antiikin historien, esim. Herodotoksen, Thukydideen, Suetoniuksen, Plutarkhoksen ja Titus Liviuksen käsityksiä asioiden syistä ja seurauksista. Historia on kirjoitettu, eikä tämä nyt niin erityistä aikaa ole. Loppu jollekin, alku jollekin muulle. Maailman loppu on aina vain jonkin asiantilan loppu. Ei tätä maailmaa niin helposti saada loppumaan, valitettavasti. Selkeän lopun ajatuksella hekumoiminen on minusta lähinnä lapsellista ja moraalitonta. Eliolosuhteet toki vaikeutuvat.
      Suomalaisen taidemaailman paradoksi on siinä, että toisaalta yritetään sulkea pois mahdolliset taiteen avulla pelkästään meritoitumaan pyrkivät, mutta samalla koko toiminta ei oikestaan ole mitään muuta. Aito kulttuurinen vaikutus puuttuu täydellisesti, marginaanissa eläviä aitoja kulttuuri-ihmisiä lukuunottamatta. Siis tunne asioihin ja ihmisiin vaikuttamisesta tuntuu puuttuvan lähinnä juuri niiltä jotka kaikkia medioita ja resursseja hallitsevat. Itseasiassa juuri tämä tautologinen sisältö on se, johon he koko mahdollisuuden tuhlaavat. He ovat vallassa koska he ovat kaikkein meritoituneimpia. Heidän oma meriittinsä, jota he kuvittelevat kaikkien kadehtivan, on heidän ainoa elämänsisältönsä.
      Tältä pohjalta on sinänsä aika turha kysellä mitä merkitystä on runoudella. Sama kuin joku John Dee alkaisi kyselemään, mitä merkitystä on latinankielisellä okkultistisella kirjallisuudella, kun massat eivät näytä kiinnostuvan siitä.

    • Nimetön permalink
      marraskuu 13, 2008 4:32 pm

      Sven Laakso
      Suomessa vallitseva meritokraattinen yhteiskuntajärjestelmä vääristää kirjallisuuden ja taiteen merkitystä tekijän kannalta. Kirjallisuutta välineenä käyttäen voi meritoitua monin tavoin. Päästä hyvälle kustantajalle, saada julkisuutta, myynti, tuloja, minkä seurauksena palkintoja. Se jolla on sille annetaan jne.
      Todellisuudessahan taiteen merkitys on vain siinä miten se rikastuttaa kulttuuria. On itsestään selvää, että toisten tekemillä teoksilla merkitystä voi olla vain niille ihmisille, jotka itse pyrivät jotenkin rikastuttamaan kulttuuria. Meritokratiassa sellaisia ihmisiä on vähän, sillä meritokratiassa on kysymys meritoitumisesta, ei kulttuurin rikastuttamisesta, mistään puhtaan ilon tuottamisesta nyt edes puhumatta. Meritokraattinen ihmistyyppi on antikulttuurinen, kulttuuria tuhoava tai sille täysin vihamielinen (koska uskoo kulttuurin tarjoavan helppoja oikoteitä meritoitumiseen).
      Lyhyellä tähtäimellä tällaisessa järjestelmässä yksilön on siis epärationaalista keskittyä muuhun kuin meritoitumiseen. Pitkällä tähtäimmellä tällainen järjestelmä tietenkin vajoaa suohon. Tätä epäilevän kannattaa ehkä tutkia antiikin historien, esim. Herodotoksen, Thukydideen, Suetoniuksen, Plutarkhoksen ja Titus Liviuksen käsityksiä asioiden syistä ja seurauksista. Historia on kirjoitettu, eikä tämä nyt niin erityistä aikaa ole. Loppu jollekin, alku jollekin muulle. Maailman loppu on aina vain jonkin asiantilan loppu. Ei tätä maailmaa niin helposti saada loppumaan, valitettavasti. Selkeän lopun ajatuksella hekumoiminen on minusta lähinnä lapsellista ja moraalitonta. Eliolosuhteet toki vaikeutuvat.
      Suomalaisen taidemaailman paradoksi on siinä, että toisaalta yritetään sulkea pois mahdolliset taiteen avulla pelkästään meritoitumaan pyrkivät, mutta samalla koko toiminta ei oikestaan ole mitään muuta. Aito kulttuurinen vaikutus puuttuu täydellisesti, marginaanissa eläviä aitoja kulttuuri-ihmisiä lukuunottamatta. Siis tunne asioihin ja ihmisiin vaikuttamisesta tuntuu puuttuvan lähinnä juuri niiltä jotka kaikkia medioita ja resursseja hallitsevat. Itseasiassa juuri tämä tautologinen sisältö on se, johon he koko mahdollisuuden tuhlaavat. He ovat vallassa koska he ovat kaikkein meritoituneimpia. Heidän oma meriittinsä, jota he kuvittelevat kaikkien kadehtivan, on heidän ainoa elämänsisältönsä.
      Tältä pohjalta on sinänsä aika turha kysellä mitä merkitystä on runoudella. Sama kuin joku John Dee alkaisi kyselemään, mitä merkitystä on latinankielisellä okkultistisella kirjallisuudella, kun massat eivät näytä kiinnostuvan siitä.

  2. lokakuu 31, 2008 5:56 pm

    🙂
    Muista, et oot hyvä.
    Rapsutus.

  3. marraskuu 1, 2008 2:44 am

    cosmopolis on vitun hyvä ja parnassohan on aina ollut ihan vitun perseestä.

  4. marraskuu 1, 2008 2:44 am

    cosmopolis on vitun hyvä ja parnassohan on aina ollut ihan vitun perseestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: