Skip to content

Infant

lokakuu 25, 2008

Paatunut sydämeni väpättää hillitysti riemusta kun huomaan, että Hesarin esikoispalkinnon 11 finalistista 5 on runokirjoja, vieläpä hyviä sellaisia. Tuossa joukossa on vuonna 2008 julkaistuista runoesikoisista oikeastaan juuri ne kirjat, jotka olisin itsekin nostanut esiin: ne ovat sekä hyviä että jonkinlaisia muodollisia avauksia tekeviä. Tämä oli kaiken kaikkiaan melko hyvä runovuosi, ei vähiten Leevi Lehdon ntamo-kustantamon aseman vakiintumisen ansiosta. Toivon vain että ntamon puristus pitää.

No hyvä on, en laske Jukka Viikilän kirjaa erityisen muotoa uudistavaksi tai räväyttäväksi, mutta se on näpsäkkä kirja (jossa on siellä täällä todella vakuuttavia kohtia) ja lisäksi herättää minussa aina metalyysiä: se on oikeastaan lyhytproosaa ja käyttää "runouden keinoja" melko minimaalisesti hyväkseen. Silti kirjan nimi on, hieman härnäävästi, Runoja. Viikilä oli itse asiassa runoilijoista ainoa, jonka tiesin varmasti pääsevän pitkälle tuossa kilpailussa, hänen julkisuudessa saamansa huomio oli sen kaltaista.

Olli-Pekka Tennilän Ololo on nykykentässä kielikäsityksensä vuoksi täysin ainutlaatuinen ja vaikuttavimpia lukemiani runoteoksia; se on Juhana Vähäsen Cantorin pölyä -debyytin kanssa ainoita viimeisten vuosikymmenten aikana julkaistuja runokirjoja, joita luen uudelleen ja aina innostuen, avaten mistä kohtaa tahansa. Maaria kirjoitti Ololosta kauniisti.

Harry Salmenniemen Virrata että on oikeastaan edellisten kanssa samaa sarjaa, mutta se tekee kirjallisuudelle sitä mitä Robert Bressonin elokuvat tekevät elokuvalle: se on omaksuttavan kielen ja runouden antiteesi; siitä ei voi tuoda mitään ulos, se toimii kuin rasvattu, kovasta helmestä hakattu kone. Se on jonkinlainen oma suljettu looginen järjestelmänsä, jossa kielen (tai vielä paremmin: runouden) perussanastolla ja välimerkeillä tehdään ties mitä fenomenologistutkivaa änkytystä. Kokoelman kieli ei samaan aikaan tarkoita yhtään mitään ja on silti sujuvaa. Eikä kysymys silti ole minkäänlaisesta jenkkivetoisesta avantgardesta, pikemminkin kielifilosofisesta kuulaudesta. En oikeastaan osaa sanoa, millainen se on kirjana, en pysty arvottamaan sitä. En pysty lukemaan sitä. Se on aivan mahtava.

Tytti Heikkisen Täytetyn eläimen lämpö on puolestaan helkutin hauskaa ja taitavasti tehtyä googlerunoutta, jota lukiessani mielessäni käväisi sellaisia ajatuksia kuten "tässä ollaan aika lähellä Donald Barthelmea Suomessa". Hakukonerunous on hankala kysymys, se liittyy toisaalta kollaasiin, mikä liittyy ajatusten alkuperäisyyteen, mikä liittyy taiteellisen kokemuksen syvyyteen; mutta se liittyy myös Internetsukupolveen lähestyessään niin paljon sitä jo arkipäiväistynyttä kielenkäyttöä, mihin esimerkiksi minä törmään netissä päivittäin. Hakukonerunouden keskeisin ongelma on siis lyhyesti: miten tehdä hakukonerunoutta, joka ei vaikuta a) hakusana-algoritmilta tai b) nettihuumorilta ja sellaisenaan hyvin nopeasti vanhentuvalta. Sillä Internet on itsessään teos, melko suvereeni sellainen. Jos "sieltä" uutetaan ulos tekstiä kirjan kansiin, ei lopputulos välttämättä ole kovin perusteltu. Mutta Tytin kirja on hyvä.

Lassi Hyvärisen Riippuvat puutarhat on minulle vähiten tuttu siinä mielessä, etten ole lukenut sitä kokonaan. Tiedän kyllä suunnilleen mistä siinä on kysymys ja pidän Hyvärisen blogista (jossa ei tällä hetkellä ole juuri mitään, koska on ilmeisesti lähipäivinä suorittanut jonkinlaisen tyhjentämisen ja puhtaalta pöydältä aloittamisen), mutta en erityisemmin pidä tietynlaisesta konkreettisesta runoudesta enkä toisaalta "hullunkurisista" kielivirroista. En osaa oikein selittää tätä, mutta Hyvärisen poetiikassa on jotain samaa kuin Ville-Juhani Sutisen ja Hannu Helinin poetiikassa (vaikka se on toisaalta myös hyvin kaukana niistä); en vain samastu siihen enkä ole siitä kovin kiinnostunut. Tämä on hieman sukua hakukonerunousongelmalle, mutta käytettävä kieli on tavallaan yhden paradigmanhyppäyksen verran vanhempaa: kysymys ei ole nettikielestä, vaan kenties 80/90-luvun postmodernismin kielestä, joka nyttemmin on sulautunut sujuvammaksi digitaaliseksi glossolaliaksi. Ehkä kaikkien näiden runoilijoiden ongelma on siis se, että he puhuvat kieltä, joka ei ole itselleni ajankohtainen. Sinänsä sympatiseeraan Hyväristä kovasti, erityisesti sitä miten hän tuulettaa muotoa. Tiedän, että se on tietylle lukijakunnalle ja ylipäänsä diversiteetille iso juttu, varsinkin kun ei sitä Suomessa julkaistussa nykyrunoudessa harrasteta käytännössä lainkaan.

Lisäksi Hyvärinen saa, kuten myös Olli-Pekka Tennilä, erityissyvän kumarruksen sen vuoksi, että he edustavat ntamoa; tämä vahvistaa pääomasta ja tekijänoikeuksista vapaan (siis siinä mielessä, että ntamo ei omista oikeuksia teksteihin) nettikustantamon paikkaa yleisesti hyväksyttynyä kustantamona. Tällaisen kumarruksen saa myös Tytti Heikkinen, joka edustaa poEsiaa, toista nettikustantamoa. Ja samalla Harrylle lisää glooriaa: hän oli mukana kustannustoimittamassa Tytin kirjaa…

Minulle voittajan valinta olisi oikeastaan juuri näiden runokirjojen välillä. Proosista en ole lukenut yhtäkään, mutta satavarmasti siellä ei ole mitään yhtä vaikuttavaa. Toisaalta blogiani pidempään seuranneet varmasti tietävät, että halveksun kotimaista nykyproosaa sen verran tanakasti, että reader discretion is adviced. Ainoastaan Antti Nylénin järisyttävä Vihan ja katkeruuden esseet (joka ei proosaa olekaan) on tuntematon muuttuja; se on toisaalta melko ainutlaatuinen ja virkistävä, hyvin kirjoitettu ja vihainen ja onnistui vuodenvaihteessa selkeästi tunkeutumaan jo vähän yhteiskunnalliseen keskusteluunkin. Toisaalta Nylénin kirja on saanut jo rutkasti julkisuutta sekä myös Kalevi Jäntin palkinnon: onko käytännön kannalta järkevää antaa toista "suurta" rahapottia samalle henkilölle lyhyen ajan sisään?

Minun kärkikolmikossani olisivat Tennilä, Salmenniemi ja Nylén. Jos eliminoisin Nylénin edellämainituista syistä pois, jäisivät jäljelle Tennilä ja Salmenniemi, joiden välillä kieltäytyisin valitsemasta jo senkin vuoksi, että molemmat ovat hyviä ystäviäni. Mikä taas kertoo tai ei kerro asioita koko edeltävän tekstini jääviydestä, mikäli sellaisista asioista on kiinnostunut.

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: