Skip to content

”Sumu on pilvi, joka on kosketuksissa maahan”

lokakuu 9, 2008

Jyväskylän autio keskusta kello neljältä aamulla, sankassa sumussa. Näkyvyyttä ehkä 50 metriä. Tuttu horisontti katoaa, katutasolta katsottuna se on aavemaisinta; kiintopisteet vähenevät, vain lähimmät hahmottuvat, kuin havainnolle elintärkeinä koordinaatteina, jäännöksinä. Ja kohdalla sumu katoaa, valokuvat täydellisiä. Valot tuntuvat syvemmiltä, liikennevalo kuin räikeää huulipunaa likaisella kalvolla, vihreä ellottavaa elintarvikeväriä. Katuvalojen kellertävä rikki roikkuu ilmassa kuin kaasu.

Kirkkopuiston sorassa on rivissä kirkkaita valoja kuin sukellusveneen ikkunoita, lipputankorivistön juurella, osoittamassa kohti taivasta. Kun asettuu sumussa tuollaisen valon päälle, voi yhtäkkiä nähdä sumun lähellään. Lukemattomat vesitomun hiukkaset, jotka virtaavat ympärilläsi ja mukautuvat muotoosi, kuin monadien vaippa, virtaava kammio. Se on hyvin kaunis hetki. Täällä, kaupungissa, sille pärjäisivät ainoastaan kirpeät, syksyiset kävelyt tyttöjen kanssa, joihin olet juuri ihastunut.   

Advertisements
4 kommenttia leave one →
  1. lokakuu 9, 2008 7:50 pm

    Hei, upeaa fenomenologiaa. Tosin yleensä kun olen Jkl:ssä niin sumu on omassa päässä. Helsinki taas on niin mieto, ettei se ulotu päähän ollenkaan. Niinpä täällä voi elää iloisesti solipsistina.

  2. lokakuu 9, 2008 7:50 pm

    Hei, upeaa fenomenologiaa. Tosin yleensä kun olen Jkl:ssä niin sumu on omassa päässä. Helsinki taas on niin mieto, ettei se ulotu päähän ollenkaan. Niinpä täällä voi elää iloisesti solipsistina.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: