Skip to content

Legendary tales

lokakuu 5, 2008

Kaikki edellinen poiki siitä, kun katsoin I Am Legendin. Siinä oli käytetty hyväksi oikeastaan kaikkia kuvailemiani kauhun keinoja, mistä tietenkin seurasi myös kaikki ongelmat. Samalla elokuva edustaa scifiä, post-apokalypsia, robinsonaadista survivalia ja ties mitä. Siinä on kiinnostavia piirteitä ja ajatuksia koskien sitä, mikä yhteiskunnasta on aidosti hyödyllistä massakriisin koittaessa. Näin on yleensä enemmän tai vähemmän kaikissa post-apokalyptisissa fiktioissa, viimeisimpänä ja ehkä vahvimpana esimerkkinä taannoin käsittelemäni Cormac McCarthyn Tie-romaani

Premissihän on tiivistettynä seuraava: tappajavirukseksi mutatoitunut syöpälääke on tehnyt maapallon populaatiosta pimeällä esiintulevia raivohulluja zombeja/eläimiä/vampyyreja ja Will Smithin esittämä Robert Neville on, sen lisäksi että ainoa eloonjäänyt, myös tiedemies ja biologi, joka koettaa keksiä parannuskeinon. Elokuva toimiikin ihan hyvin puoliväliin saakka, kun pahikset/monsterit/Toiset pysyttelevät taka-alalla ja kamera keskittyy tarkkailemaan Nevillen elämää. Seuranaan Nevillellä on ainoastaan koiransa Sam(antha). Nevillen kumppanuussuhde koiraansa on itse asiassa varsin koskettava ja draamallisesti paljon vaikuttavampi kuin mikään elokuvan varsinaisesta kuvastosta.

Väitän, että jos Nevillen kumppani olisi ihminen, ei suhde olisi läheskään niin koskettava. Tämä on mielestäni varsin keskeistä aina kun eläimiä on elokuvissa mukana. Sydäntäsärkevimpiä ovat nimenomaan eläinten kuolemat. Luultavasti siihen liittyy minikoossa myös ihmisen elämä; eläimet elävät lyhyemmän ajan, se tiivistää meidän hetkellisyytemme. Toisaalta eläimet eivät myöskään ymmärrä, miksi yhteiskunta tappaa ne, mikä tekee kaikesta vielä murheellisempaa alleviivatessaan yhteiskunnan tai elämän mielettömyyttä. Koen melkein sietämättömäksi katsoa elokuvia, joissa päähenkilöillä on läheisiä suhteita eläimiin, sillä yleensä nuo eläimet jossain vaiheessa kuolevat, tai ainakin tietoisuus eläimen hetkellisyydestä on jatkuvasti läsnä.

Mikä potentiaali ja toisaalta luonnokkuus ja arvokkuus eläimissä piileekään. Eläimet ovatkin myös luontevampia kameran edessä: ne eivät tiedosta sitä, että niitä kuvataan. Ne eivät vaivu kuvausparalyysiin, ne eivät kameran tuijottavan silmän edessä unohda miten olla ruumiillaan ja eleillään olemassa. Niiden ei tarvitse näytellä luontevuuttaan. Tai ehkä tämä kaikki vain kertoo minun eläinrakkaudestani.

Noin puolivälissä Sam (kuten arvata saattoi) kuolee. Tämän jälkeen alkaa elokuvan alamäki, kun yllättävän vahvan draaman tilalle pitäisikin yhtäkkiä asettaa ihmiskunnan pelastamisen ja Toisten kohtaamisen abstraktius. Loppua kohden leffa banalisoituu ja juostenkustaan. Internetistä ja dvd:n ekstroilta löytyvä vaihtoehtoinen lopetus pelastaa kirjallista taustaideaa; se tekee selväksi, että Toiset näkevätkin Nevillen painajaisena ja hirviönä. Sillä uudessa, mutatoituneessa maailmanjärjestyksessä Neville onkin se hirviö, joka päivisin – eli Toisille "öisin"; hehän eivät voi sietää päivänvaloa (vampyyrimotiivi) – murhaa heitä ja piilottelee "päivisin" (eli pimeällä, öisin). 

Ihan kiva, mutta sinänsä tämä ei vaikuta itse elokuvalliseen kokemiseen mitenkään: kaikki nuo ajatukset ovat täysin kirjallisia (ja kirjahan tämäkin alunperin on, Richard Mathesonin).

Advertisements
5 kommenttia leave one →
  1. Nimetön permalink
    lokakuu 6, 2008 7:37 am

    Oletko katsonut vanhemman Mathesonin kirjaan perustuvan leffan?
    http://us.imdb.com/title/tt0058700/
    Ei mikään klassikko sekään, mutta loppu oli jokseenkin ryhdikkäämpi.
    Ja Vincent on sentään mielevämpi kuin Will.

  2. Nimetön permalink
    lokakuu 6, 2008 7:37 am

    Oletko katsonut vanhemman Mathesonin kirjaan perustuvan leffan?
    http://us.imdb.com/title/tt0058700/
    Ei mikään klassikko sekään, mutta loppu oli jokseenkin ryhdikkäämpi.
    Ja Vincent on sentään mielevämpi kuin Will.

Trackbacks

  1. The Walking Dead, eli Kuolleena kävelevä darwinismi vaiko interpassiivinen kaiho pelimaailmaan? « Alussa oli sana

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: