Skip to content

lokakuu 1, 2008
tags: ,

Muistan tunteneeni erään apulaisen, teknikon, hakkerin. Pieni kaveri, erään sankarin apulainen. Loppumattomalla tarmolla hän purki koodeja ja korjasi liitäntöjä, kesken tulitaistelujen. Summamutikassa leikkaavia laservaloja, kuplivia seiniä ja kaiken keskellä tämä pieni… Hämmentävää tarmoa. Hänen toimissaan, hänen luonteessaan. Autiolla saarella asuvan piirteitä. Muistelen häntä usein, astellessani julmia käytäviäni. En tiedä miten hänen kävi. Kenties hän vanheni. Kenties hän keksi keinon siirtyä paradigmojen välillä. En välitä enää.Ihmettelen häntä usein, öisin tassutellessani hakemaan kylmäkaapista maitoa.

Se on kuin taittaisi niskansa pohjamutaan. Nesteen kylmyys.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: