Skip to content

syyskuu 2, 2008

"Henkilökohtaisesti (juuri siksi minulla onkin vaikeuksia tarinoiden kanssa) uskon enemmän kaaokseen, kaiken ympärilläni tapahtuvan selittämättömään kompleksisuuteen. Itse asiassa olen sitä meltä, etteivät yksittäiset tilanteet liity toisiinsa, ja minun elämässäni kokemukset muodostuvat aina yksinomaan erillisistä tilanteista; koskaan ei kohdalleni ole sattunut tarinaa, jolla olisi alku ja loppu. Todelliselle tarinankertojallehan tällainen on suorastaan synti ja häpeä, mutta minun on tunnustettava, etten ole eläissäni kokenut ainuttakaan tarinaa. Itse asiassa minä uskon, että tarinat valehtelevat, tai paremmin ilmaistuna: ne ovat valejuttuja. Mutta ne ovat hyvin, hyvin tärkeitä henkiinjäämismuotoja. Keinotekoisella rakenteellaan ne auttavat ihmisiä voittamaan suuret pelkonsa: pelon, ettei jumalaa ole olemassa, ja että he itse ovat vain pienen pieniä irrallisia osasia, joilla on kyky aistia ja tiedostaa, mutta jotka siitä huolimatta ovat hukassa heidän käsityskykynsä rajat ylittävässä maailmankaikkeudessa. Yhteyksiä aikaansaamalla tarinat tekevät elämän siedettäväksi ja auttavat ihmisiä voittamaan pelkonsa. Sen vuoksi lapset haluavat kuulla tarinoita ennen nukahtamistaan. Sen vuoksi Raamattu on vain tarinakokoelma, ja sen vuoksi tarinoiden tulisi aina päättyä onnellisesti."

Mainokset
2 kommenttia leave one →
  1. syyskuu 6, 2008 3:07 pm

    Amen.

  2. syyskuu 6, 2008 3:07 pm

    Amen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: