Skip to content

Se on Darkman! Se on Näkymätön mies! Ei, se on hieno japanilainen kvasitieteiselokuva 60-luvulta!

heinäkuu 3, 2008

Tanin no kao (Face of Another)

Päähenkilö on polttanut kasvonsa karrelle laboratoriotapaturmassa. Hän saa uudet synteettiset kasvot, aidolta näyttävät, mutta myös erilaiset kuin alkuperäiset kasvonsa. Niitä ei elokuvassa näytetä, näyttelijä tosin pysyy samana myös elokuvan alkutahdit, jolloin päähenkilön kasvot peittää sideharso. Jollain metatodellisuuksien välisellä rajapinnalla nuo uudet kasvot siis todella ovat henkilön aidot kasvot. Ja tietenkin vertauskuvallisesti.

Silmien liikkeisiin kiinnittää paljon enemmän huomiota kun kasvot ovat muuten sideharson peitossa. Aivan kuin silmät olisivat jatkuvasti menossa johonkin tai tekisivät liikaa työtä. Mykkäfilmiefekti: ylisuuria eleitä. Kenties näyttelijä tekee sen tarkoituksellisesti: kasvojen menettäminen (kirjaimellisesti) on verrattavissa äänen menettämiseen, jolloin se vähä mitä on (eleet / silmät) pitää kohostaa.

Päähenkilön persoonallisuus muuttuu välittömästi uusien kasvojen saamisen jälkeen, perinteinen Jekyll & Hyde -resepti. Nakadai näyttelee vakuuttavasti, aivan kuin hänen kasvonsa olisivat keinotekoinen naamio. Mitä ne elokuvassa ovatkin. Muutamia toimivia temppuja, kuten baarin taustahälyn hiljentäminen dialogin ajaksi, musiikki ja muu maailma palaavat vasta kun päähenkilö jää taas yksin. Sama visuaalisesti taustan pimentämisen keinoin. Molemmissa katsomissani Teshigaharan elokuvissa näkyy vahva visuaalinen tarkkuus ja taito, Takemitsun hienot narinasoundtrackit ja Kobo Aben alkuperäiskäsikirjoitukset/romaanit vain alleviivaavat tätä. Kaikki kolme olivat japanilaisen avantgardeliikkeen jäseniä, mikä ei sinänsä vielä kerro taiteellisesta tasosta yhtään mitään. Mutta kaikki kolme ovat piinkovia.

Sinänsä ahdistavampi ja älyllisempi kuin Suna no onna, jonka tasolle ei oikeastaan ole mahdollista päästäkään. Jos pitäisi vertailla, niin liikaa dialogia, joitain liiallisuuksia nimenomaan sillä saralla. Hieman hämärä rinnakkaiskertomus. Ja esimerkiksi tuo kasvottomien ihmisten joukko, josta alla on kuvakin, hieman banaalia. Ei ehkä vielä 60-luvulla, mutta tällaiset asiat pitäisi haistaa ja tuntea. Toisaalta liikkeessä se toimi ihan hyvin, koska päähenkilöt kävivät dialogia tuossa ihmistulvassa, puhkikuluneeseen symboliseen kuvaan saatiin ympärille mukaan virtaamista ja tilan tuntua. Siitä on kysymys.

Advertisements
3 kommenttia leave one →
  1. heinäkuu 3, 2008 9:03 pm

    http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1552289 ! siistiä. ehkä noi englantilaistyypit yrittääkin tuoda omalla tavallaan noita leffoja nyky-yleisön tietoon. mainoskikka siis! tai ehkä ei. jännä kuitenkin, että törmäsin tähän entryyn vaan hetkeä sen jälkeen, kun olin lukenut ton artikkelin.

  2. heinäkuu 3, 2008 9:03 pm

    http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1552289 ! siistiä. ehkä noi englantilaistyypit yrittääkin tuoda omalla tavallaan noita leffoja nyky-yleisön tietoon. mainoskikka siis! tai ehkä ei. jännä kuitenkin, että törmäsin tähän entryyn vaan hetkeä sen jälkeen, kun olin lukenut ton artikkelin.

Trackbacks

  1. Sananen jokaisesta vuonna 2011 katsomastani elokuvasta, potentiaalisen megamerkinnän osa 1 « Alussa oli sana

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: