Skip to content

Muutos

kesäkuu 15, 2008

Muutin vaihteeksi. Näin korkealta näkee hyvin sen, miten rumasti Jyväskylän keskusta on rakennettu. Skitsofreeninen laatikkokokoelma. Keskellä on vanha tyylikäs puutalo, joka näyttää tuossa ympäristössä pipariselta tai muovilta. Hauskaa, miten ankea konteksti tekee tuosta  normaalisti ”aidommasta” ja ”kauniimmasta” rakennuksesta hyperkeinotekoisen. Se on täysin väärässä paikassa, vaikka oikeastaan kaikki sen ympärillä oleva on väärässä paikassa. Mitä lienee konserttisaleja sisältää, en ole tainnut ikinä käydä. Sokos tuntuu laajentavan vähän jokaiseen ilmansuuntaan, ainakin kulttibaari Freetimen tiloihin. Toivottavasti pelkkää kosmetiikkaa, hallikaupalla.

Kärsin tosin jonkinlaisesta huimauksesta, joten harvemmin ihastelen näitä maisemia parvekkeelta. En oikein tiedä liittyykö se silmiini vai onko kysymys vain normaalista korkeanpaikan kammosta. Pienenä minulta leikattiin korvasta kysta, mikä saattaa vähän vaikuttaa tasapainoaisteihini. Tiedä siitäkään, mitä lääkitykseni tekee tällaisille aivojutuille. Tuntuu kuin silmät pakenisivat sisäänsä, kun katson alas näin korkealta, aivan kuin eivät pystyisi prosessoimaan kaikkea sitä syvyysvaihtelua ja infoa. Tietenkin se liittyy jotenkin painovoimaan, sillä saman määrän infoahan silmät vaakatasoonkin katsottaessa käyvät lävitse. Ja niin edelleen. Toisaalta olen kärsinyt eräänlaisista huimauksista/silmä/pääongelmista koko elämäni, ei niille mitään kliinisiä syitä ole löydetty. Mitä nyt ehkä huono unirytmi ja liika tietokone. Vaikea myös sanoa lääkityksen vuoksi mikä olisi ”perustilani”.

Hissin tulo täällä kestää minuuttitolkulla. Ystäväni sanoi tänään, ettei olekaan aikoihin törmännyt Suomessa taloon, jonka hississä tuntuu kuin olisi ulkomailla. Pari ensimmäistä päivää, ellei viikkoa, menee siinä kun totuttelee uuteen ympäristöön. Varsinkin kun muutin kämppikseksi, eli täällä on asunut ja jatkaa asumistaan toinen henkilö, jonka rutiinin lomaan pujottaudun. Hauskaa, miten sitä aina aluksi tuntuu siltä kuin olisi vieraana, suhtautuu jotenkin ylenpalttisenkin varovaisesti kaikkeen. Vaikka toinen asukas miten sanoisi, että spreijaa vaikka seinät, paskaaks tässä.

Tosin kirjojani, parasta sisustuselementtiä, en saanut mahtumaan tänne. Nyt nuo reilut 400 yksittäistä egonrakennuspalikkaani ovat vanhempieni luona. Tietokone, tulostin, televisio, stereot, dvd-soitin ja digiboksi saavat huoneeni aina näyttämään toimistotilalta. Lisäksi huoneeni järjestys on ollut identtinen jokaisessa neljässä asunnossani, itse asiassa myös silloin kun vielä asuin kotona. Myös kalustus on ollut enemmän tai vähemmän sama. Mutta toisaalta en valita, en ole ikinä osannut sisustaa tai kalustaa tai tehdä ympäristöstäni kovinkaan kiinnostavaa tai viihtyisää. Minulle harvemmin tulee edes mieleen, että ostaisin huonekaluja tai hankkisin jotain asuntoni seinille. Sama ongelma on vähän vaatteiden kanssa.

Täällä on myös kylpyamme. Minulla ei ole ikinä ollut kylpyammetta. Kävin tänään kylvyssä. Paska jätkä kun olen, omatuntoani kalvoi jatkuvasti se, miten helvetin paljon lämmintä vettä yhteen kylpyyn tarvitsee. Pari minuuttia tuntuu mukavalta, sitten onkin jo kylmä. Tiedätte varmaan. Tosin kylpeminen yhdessä jonkun kanssa on upeaa. Moista ylellisyyttä olen päässyt kokemaan vain kerran. Ja silloinkin tuloksena oli vesivahinko. Ja tämä on sellainen typerästi muotoiltu amme, johon mahtuu vain yksi puolittaiseen istuma-asentoon.     

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: