Skip to content

In version 4.0

Touko 26, 2008
tags: ,

Sisältänee spoilereita.

Uusin Indiana Jones oli muuten aikamoista kalkkunaa ja siitä jäi harvinaisen paska maku suuhun. Elokuvan jälkeen mietin että miksi, sillä olihan siinä inversiota ja metaa ja hitunen karismaa ja ihan sutjakasta toimintaakin, itse asiassa ihan sulava seikkailupätkä. Taika toki puuttui, mutta ehkä suurin syy oli käsikirjoituksessa, joka olikin sitten naurettavinta paskaa aikoihin. Välillä tuli mieleen Command & Conquer -sarjan pelien välivideoiden juonikuviot. Tai mikä tahansa keskinkertainen 3D-seikkailuräiskintä. Joku sanoi jossain, että uusin Indy on tavattoman epäuskottava, jos vertaa aiempiin osiin. Ihan hyvin sanottu.

Mopo lähtee handusta ehkä siinä jossain puolivälin tienoilla, kun kuvaan astuvat mukaan ne vitun avaruusoliot. Ryssien ”paranormal division”  Cate Blanchett (melko käsittämätön hahmo, näyttelijätyön nollapiste) nokassaan on sinänsä ihan huvittava kopio Hellboyn / Return to Castle Wolfensteinin natsien vastaavasta. Sitten mennäänkin enemmän tai vähemmän tolkutonta putkijuoksua kohti leffan loppua, joka luotaa aivan uusia paskuuden sfäärejä, jollaisista on kieltämättä saatu esimakua Spielbergin avaruusoliofantasioissa jo aiemminkin. Takaa-ajokohtaukset toimivat kyllä hyvin, joskaan tietokone-efektoidussa vauhtipuurossa ei ole puoltakaan kolmen ensimmäisen leffan jännityksestä. Kieltämättä myös ”arkeologia”-osuus, eli se missä Indy kaivaa muistikirjoista ja suttuisista papereista salakirjoituksia esiin, jotenkin juoksukustaan.

Sen sijaan pidän Shia LaBeoufin rasvisprätkäjätkästä (kyllä, pakollinen The Wild One -viite oli mukana), comic relief/junior -hahmosta, joka meinaakin ulosnäytellä jähmettyneen pihvinaama-Fordin. Karen Allen on lasittuneine katseineen aivan pihalla, mutta leffan parasta antia ovat silti sähäkät sananvaihdot Indyn, juniorin ja Marionin välillä. John Hurt pakkosuorittaa ”vanha höperö kollega” -sivuhahmon osan, jonka suuhun on myös kirjoitettu muutamia paskimmista vuorosanoista ikinä.

Bonuksena mainittakoon, että alkupuolen atomipommikohtaus on, sen lisäksi että se on vakavuudessaan ja yhteiskunnallisuudessaan täysin sopimaton sarjan henkeen, mukavan ahdistava. Muistutus siitä, että Spielberg osaa tehdä myös mallikasta scifiä. Aika synkeitä ovat muutenkin nopeat vedot, joilla luodaan yllättävän painostava kylmän sodan ja kommarivihan ajankuva. Ehkä se on niin onnistunutta juuri siksi, että Indy on valmis mytologia, joka toimii kaikkea tuollaista vastaan; siihen tunkeutuminen ja sen yhteiskunnallistaminen on jotain pyhää häpäisevää. Tällaisen hienovaraisemman metan lisäksi on sitten paljon viittauksia menneisiin osiin, lähinnä jonkinlaisten roolikäännösten muodossa: Indy tavallaan ottaa isänsä osaa, LaBeoufin esittämä junior on tosin vasta tulemisen tilassa. Peilataanpa muutamia Connery-ilmeitäkin LaBeoufin hahmoa kohti moottoripyörätakaa-ajon jälkeen (viite samanlaiseen Viimeisessä ristiretkessä). Ja niin edelleen. Tällainen kunnianosoittaminen ja pelailu on taiteellisesti melko kestämätöntä toimintaa, mutta nyt onkin kyseessä Indiana Jones ja toisaalta kaiken taustalla George Lucas, joka on alun perinkin pannut alulle ison siivun fanikulttuurirakennelmasta.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: