Skip to content

Käyn sahalaitaa

Touko 10, 2008

Mitä te kirjoitatte, kun testaatte kyniä? Oman nimenne? Tuli mieleeni selaillessani päiväkirjaani, jossa on tasaisin väliajoin sahalaitaisia kuvioita; jälkiä siitä kun olen ollut kirjakaupoissa ostamassa uutta kynää. Jälki ei saa olla liian vahvaa, ei kuultaa liiaksi sivun toiselle puolelle.  Lyijykynällä en ole kirjoittanut enää vuosiin, koska se tuhraantuu, kuulakärkikynä ei liu’u oikealla tavalla. Käytän ohutkärkisiä mustetäyte- tai geelikyniä, jotka tuottavat turhaa jätettä eivätkä ole edes erityisen halpoja, tuhrivatkin. Mutta niillä on hyvä kirjoittaa ja olen tottunut niihin.

Nimenomaan aina sahalaitaa. Haivatsin huvittuneena, miten reilun puolen vuoden välein on samassa kohdassa sivua (alalaidassa, keskikohdan molemmin puolin) tasaisin välein kaksi sahalaitaista viivaa. Kirjoitettuna sen kummemmin asiaa ajattelematta, vaikka aina muistankin, etten mieluusti tuhrisi päiväkirjaani. Oman nimensä kirjoittaminen tuntuisi hyvin kornilta. Kirjoittavatko ihmiset yleensä tuhrua vai oman nimensä, ehkä kukkasia?

Jonathan Safran Foerin Extremely Loud and Incredibly Close -romaanissa on muistaakseni hauskoja sivuja, jotka ovat mukamas kopioita kirjakauppojen suttupapereista. Lukuisilla kirkkailla tussiväreillä ihmisten nimiä. Yhden näistä nimistä päähenkilö tunnistaa, se on tärkeää hänen kannaltaan, hän tekee eräänlaista salapoliisintyötä. Mutta uskaltaisivatko esimerkiksi takakireät ja neuroottiset suomalaiset jättää omaa nimeään yhtään mihinkään? Vieras ajatus.

Miksi sahalaitaa? Miksei suoraa viivaa? Sahalaita tuntuu itse asiassa helpommalta ja luontevammalta kirjoittaa. Suorissa asioissa ei ole mitään helppoa. Ainakaan migreeniin se ei minulla liity. Ehkä grafiikan epätarkkuuteen tai häiriöön lähetyksessä? Sahalaita on salaman merkki. Se on erään vaihtovirta-aallon merkki. Se on jännite ilmiöiden ja olentojen välillä. Siksakki? Pitääkö se kappaleet yhdessä tiukemmin kuin suora ommel? Ilmeisesti siksakki on myös sarjakuvaruutujen väritystekniikka. Ihmeellinen sana, zig zag.

Advertisements
4 kommenttia leave one →
  1. Touko 10, 2008 5:20 pm

    Sellaista spiraalimaista suttua.

  2. Touko 10, 2008 5:20 pm

    Sellaista spiraalimaista suttua.

  3. Touko 10, 2008 8:35 pm

    huomasin tässä joskus, että minulle on jäänyt ehkä yläasteajoilta tapa kirjoittaa ”moi!”. jotenkin se nolotti ja piti sotkea heti (olin testannut kynää juuri sellaiseen kaupan testauslehtiöön).
    ostan kyllä kamalan harvoin kyniä. olen huomannut, että maailmassa on kynäihmisiä ja ei-kynäihmisiä ja että kuulun jälkimmäisiin.

  4. Touko 10, 2008 8:35 pm

    huomasin tässä joskus, että minulle on jäänyt ehkä yläasteajoilta tapa kirjoittaa ”moi!”. jotenkin se nolotti ja piti sotkea heti (olin testannut kynää juuri sellaiseen kaupan testauslehtiöön).
    ostan kyllä kamalan harvoin kyniä. olen huomannut, että maailmassa on kynäihmisiä ja ei-kynäihmisiä ja että kuulun jälkimmäisiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: