Skip to content

I’ve been losing myself, eli Portishead ja pienet puhdistavat sossupr0n0t

Touko 9, 2008

Uusi Portishead on muuten mahtava. Tuli aika puun takaa, en edes tiennyt että kolmas levy tulee, mutta törmäsin vahingossa johonkin arvosteluun. En ole erityisemmin jaksanut enää seurata uutta musiikkia, en tiedä miksi. Varmaan meni mielenkiinto pysyä kärryillä sitä mukaa, kun meni mielenkiinto levykritiikkien kirjoittamiseen. Mutta jumantsuigula, Portishead!

Ajattelin levyn kuultuani, että eihän kesällä sovi tällaista kuunnella, mutta tarkemmin kun tuumasin niin tulin siihen tulokseen, että kesällä kuunnellaan nimenomaan tällaista. Kesä on muuten aika vastenmielinen vuodenaika, kunhan on päässyt siitä ensimmäisen viikon innostuksesta. Tulee ärsyttävä, ylhäältä anniskeltu tarve tehdä jotain tai olla jossain. Kesätyöt ja festarit ja matkustelut ja reilaukset ja tiesmitkävitun suorittamiset. Tuntuu jatkuvasti siltä, ettei ole siellä missä tapahtuu. Toisin sanoen tuntuu ihan teini-iältä. Hyh. Pidän ihmisistä enemmän silloin kun he ovat kuoressaan ja hieman jähmeitä. En jaksa kauan sitä luukut auki riehumista, sitä ellottavan tyhjää energiaa ja maleksimista pihoilla ja puistoissa.

Taisin vuosi sitten uhota, että aloitan graduni kesälomalla. Samaa uhoan nytkin. Saa nähdä. Ketä oikeasti kiinnostaa tutkia jotain rajattua aluetta gradullisen, saati sitten väitöskirjan, verran? Tyystin mieletöntä puuhaa. Minä ainakin haluaisin kirjoittaa vähän mutta paljosta, en paljon vähästä. Ihmisistä tulee idiootteja tällaisessa järjestelmässä. Mutta eihän meillä mitään kunnon sivistyneistöä olekaan. Paitsi ne muutamat, jotka sitten lukevat ja kirjoittavat päivät pitkät. Mikä on ihan helvetin kahjoa touhua sekin. Vetävätkö ne piriä? Miten ne saavat itsensä kiinnostumaan ja motivoitua?

Sinänsä en ole tehnyt tämän vuoden puolella järin montaa kurssia. Ei sillä että olisi enää paljon tehtävääkään. Ei minulla oikein riitä draivia. Pitäisi olla joku mielekäs päämäärä opiskelussa, mitä jollain lyriikkaa käsittelevällä gradullakaan tekee. Vaikka se julkaistaisiin ja siitä tulisi kirjallisuusteorian klassikko, ei minulla silti riittäisi sen kirjoittamiseen mitenkään erityisen paljon viitseliäisyyttä. ”Ehkä jos siihen työskentelyyn pääsisi sisään”.

Lopunajan merkit, sanon minä. Olen ehkä lukenut taas liikaa Linkolaa, alkaa mennä vähän perspektiivi johonkin työelämään saati opiskeluun orientoitumisesta, kun kaikki mitä siellä voi tehdä on keskimäärin ekologisesti kestämätöntä. Siihen liittyvistä eettisistä ja esteettisistä (eli syväeettisistä) jutuista en jaksa edes puhua. Sitä paitsi meidän jälkeemme Vedenpaisumus. Graduni jälkeen ei mitään.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: