Skip to content

Kirjamessut, Dostojevski ja nolostuttavan tarpeettomia selittelyjä kapeasta juutalaiskäsityksestä

huhtikuu 12, 2008

Kävin Jyväskylän Kirjamessuilla hakemassa kohtuullisen hintaan Deleuze/Guattarin Anti-Oidipuksen ja kuuntelemassa lähinnä Savukeitaan poikain ansiokkaita haastatteluja. Jukka Mallisen Venäjä-aiheinen esseekirja Varastettua ilmaa vaikutti kiinnostavalta ihan jo sen vuoksi, että siinä oli Dostojevskiä haukkuva ja Tolstoita ylistävä essee. Ilmeisesti sellaisesta ”Dostojevski oli fasisti ja kapeakatseinen konservatiivi joka mädätti venäläisen kansanluonteen ja oli vielä antisemiitti* ja islaminvastainenkin ja yhyy” -lähtkökohdasta. Olisi hauska tutustua moiseen tähän perään kun olen Idioottia kahlannut.

Sinänsä minua ei voisi vähempää kiinnostaa vaikka kirjailija olisi taustoilaan lastenraiskaaja ja country-muusikko, sillä taiteeseen se ei vuoda millään tavalla, kunhan henkilö osaa asiansa. Mutta vihastani ”poliittista” taidetta kohtaan olen kirjoittanut miljoonaan kertaan, ei mennä siihen.

Minua kiinnostaisikin miten Mallinen tekstuaalisella tasolla tekstistä kaivaa (jos kaivaa) perusteita näille syytöksille. Ilmeisesti Dostojevski oli aika poliittislähtöinenkin kirjailija (mikä on tietenkin aina hyvin mautonta), joka otti ajalle tyypillisiä stereotyyppejä (”nihilisteille” tunnutaan irvailevan keskimäärin kaikissa lukemissani D:n kirjoissa) ja käytti näitä kirjoissaan ajamassa omia rojalistisia näkemyksiään jne. Tällaiset selkeästi aikalaispoliittiset kohdat kieltämättä ovatkin poikkeuksetta Dostojevskin romaanien heikointa antia. Mallinen sanoi haastattelussaan, että Dostojevskiä luetaan jotenkin mystifioiden ja eksistentialistisen pelokkaasti, vaikka siihen ei olisi syitä. Minä en aivan onnistu käsittämään, miksi siihen ei olisi syitä. Oli Dostojevski sitten tarkoittanut kirjansa psykologisesti vaivaaviksi eli ei, sellaiseksi historia ne on kuitenkin muuntanut ja sellaiselta ne tuntuvat monien sellaistenkin mielestä, jotka eivät tiedä Dostojevskistä entuudestaan mitään.

Mallinen sanoikin ovelasti, että Dostojevski aiheuttaa valtavia tunnereaktioita nimenomaan nuorissa lukijoissa, kun taas Tolstoi on tietenkin se seestynyt, viisas vanha tietäjä (tämä tosin lienee aika yleinen konsensus muutenkin). Samaa on sanottu usein myös Hermann Hessestä; kevyttä orientalismia nuorille hipeille ja lannoitetta teiniviiksille. Eli näiden kirjailijoiden kohdalla implikoidaan helpompaa ja ilmeisempää muodikkuutta ilmaisun syvyyden ja ajattelun kirkkauden sijasta. Tai jotain muuta sellaista. Omasta mielestäni Hesse on paljon tärkeämpi ja vapaampi kuin suuri osa länsimaisista kirjailijoista, mutta se lienee toisarvoista.

Mutta kuten sanottua, en varsinaisesti tiedä vielä mitä Mallinen Dostojevskistä sanoo, nämä mietinnät ovat yhden kuunnellun haastattelun perusteella. On paljon mahdollista, että hän vastaa juuri näihin esittämiini kysymyksiin.

Löysin myös Tuli & Savun kojulta vuoden 2003 L=A=N=G=U=A=G=E -numeron, jota minulla ei entuudestaan ollut ja jota jostain syystä oli muutamia kappaleita jäljellä. Se on mielestäni ehkä kiinnostavin Tuli & Savun numero. Tai olisi, jos olisin lukenut sen joskus vuonna 2005. Nyttemmin sitä lukee lähinnä huvittuneena siitä, miten nopeasti tietynlainen estetiikka tänne käveli (kun lopulta jalansijan sai) ja miten sen sittemmin siinneet piirteet on tunnistettavissa tuosta numerosta. Tällaiset asiat todellakin kiertävät jonain sivutuotteiankin; tuostakin numerosta voi lukea runoja ja esseitä ja miettiä, että nämä ihmisethän ovat luoneet oikein koulukunnan omalle ajattelutavalleni jollain ohitsekiitävällä hetkellä x.

Ansku-kämppis osti (pienen painostuksen jälkeen, muuten hän olisi kuitenkin raahannut mukanaan jotain Arendtia**) Adornon Esteettisen teorian, mikä riemastutti; nyt se on samassa taloudessa ja käden ulottuvilla.

*Jostain tuli mieleeni, että sekä Hamsun että Céline, jotka myös ovat Dostojevskin lisäksi korkealle arvostamieni kirjailijoiden joukossa, olivat fasisteja ja/tai antisemitistejä molemmat. Antisemitisti oli myös Henry Miller. Kieltämättä minäkin olen joskus nuoruudessani kirjoittanut, että ”Hollywood / Hollywood-moraali on juutalaisten salajuoni ja kosto Holokaustin johdosta koko läntiselle maailmalle”, mutta se oli pikemminkin näsäviisastelua, sillä keskimäärin symppaan nimenomaan juutalaisia tyyppejä usalaisesta mediatodellisuudesta. Sillä se on ainoa tila, jossa juutalaisiin jossain muodossa törmään, olivat ne sitten niitä sekularisoituneita, New Yorkin mieleentuovia älykköjä eli ei.

Sitä paitsi käsitykseni on se, että juutalaisia on dumattu aina ja läpi historian, joten antisemitismi ”paremmissakaan piireissä” ei liene kovin harvinaista, viitaten lähinnä tuohon Dostojevski/Céline/Miller -akseliin. Hamsun oli portit auki toivottamassa natseja tervetulleeksi Norjaan radiokanavia myöten, joten hänen tapauksensa lienee vähän selkeämpi.

**Hyvä se Arendtkin on, pidän tavastaan kiepauttaa Heideggerin eksistentialismia yhteisöllisempään suuntaan***, mutta Adorno on vielä parempi, vieläpä taideteoriaa. Jos puhutaan ihan suoraan ja mitään peittelemättä omista kiinnostuksenkohteistani.

***Ei pidä kuitenkaan tämän perusteella saada sitä harhakuvaa, että oikeasti tuntisin tai olisin lukenut mitään filosofiaa ja osaisin muodostaa laajoja näkemyksiä.

Advertisements
8 kommenttia leave one →
  1. Nimetön permalink
    huhtikuu 12, 2008 7:11 pm

    Hei mää oisin ostanut molemmat aat, mutta ei kyennyt. Olisin itse asiassa voinut ostaa kaiken. Mutta ei olla raha. Mietin kyllä vielä kämpilläkin, että olisiko pitänyt sittenkin ottaa se Arendt.
    Ps. voisit joskus eksplikoida tarkemmin noita politiikkajuttujas.
    A-M

    • huhtikuu 12, 2008 7:13 pm

      emää haluu. mun henkilö rakentuu noiden purkamattomien juttujen ja traumojen ympärille. muuten tulis imploosio.

    • huhtikuu 12, 2008 7:13 pm

      emää haluu. mun henkilö rakentuu noiden purkamattomien juttujen ja traumojen ympärille. muuten tulis imploosio.

  2. Nimetön permalink
    huhtikuu 12, 2008 7:11 pm

    Hei mää oisin ostanut molemmat aat, mutta ei kyennyt. Olisin itse asiassa voinut ostaa kaiken. Mutta ei olla raha. Mietin kyllä vielä kämpilläkin, että olisiko pitänyt sittenkin ottaa se Arendt.
    Ps. voisit joskus eksplikoida tarkemmin noita politiikkajuttujas.
    A-M

  3. Nimetön permalink
    huhtikuu 12, 2008 9:15 pm

    Mulla kävi köpelösti! Nimittäin en haastatellutkaan Arto Paasilinnaa, vaikka piti! Sain kirjankin! Mutta poliisit veivät poliisilaitokselle, joten en päässyt hakemaan haastattelijakorttia saati briiffaukseen. Niinpä tuloksena oli hilpeät oharit kaikelle. Tapasitko viimein Sutinan?
    Noora

  4. Nimetön permalink
    huhtikuu 12, 2008 9:15 pm

    Mulla kävi köpelösti! Nimittäin en haastatellutkaan Arto Paasilinnaa, vaikka piti! Sain kirjankin! Mutta poliisit veivät poliisilaitokselle, joten en päässyt hakemaan haastattelijakorttia saati briiffaukseen. Niinpä tuloksena oli hilpeät oharit kaikelle. Tapasitko viimein Sutinan?
    Noora

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: