Skip to content

Oikeiston kirjallisista aaveista tai jotain

maaliskuu 25, 2008

Ihan hävettää myöntää, kun niin ohjelmallisesti yleensä morkkaan kotimaista kaunokirjallisuutta, mutta pidän Juha Itkosen Kohti -romaanista. Toisaalta se onnistuu kaikessa arkisuudessaan vaikuttamaan eksoottiselta, mikä varmasti on yksi suuri syy mielenkiinnolleni kun taas olen ollut niin kauan tästä kamasta erossa: että joku oikeasti jaksaa kirjoittaa sellaisista asioista kuin työ, Suomi, perhe tai politiikka, tai koettaa kuvata esimerkiksi nykyisiä ihmistyyppejä osuvasti. Se on minulle jotenkin niin vieras keino lähestyä mitään mielekästä esteettistä kokemusta, siis arkisen todellisuuden mallinnus tai jonkinlainen kaltaisuus. Miksi ihmiset haluaisivat kirjoittaa siitä saati lukea siitä?

Tietenkin haluavat, sillä tätähän se suomalainen kaunokirjallisuus nimenomaan ja vain ja ainoastaan on. Sitten on kaapeissa piilossa vähän maagista realismia kun se on niin jänskää, eksyypä sitä välillä vähän kotomaassakin julkaistuun kamaan jonkun Jyrki Vainosen muodossa. Tai se iänikuinen Johanna Sinisalo huonosti kirjoitetulla peikkokirjallaan. Leena Krohnin Tainaron puolestaan on oikeasti hyvä. Mutta ei siitä sen enempää. Saati harrastelijalehtien scifinovellistiikasta.

Innostun pervolla tavalla kirjan henkilöhahmoista, joista osa on ehtoja suomalaisia porvareita, tai no porvareita ja porvareita, pikemminkin piinkovia ja laskelmoivia bisnesmiehiä; siis kaikkea vasemmistointelligentsiaa, hippeilyä, luomua, elämäntapaopiskelua, laiskottelua, kehitysapua, järjestötoimintaa ja varsinkin sosiaalidemokratiaa inhoavia itsensä karaisseita uroita. Sillä en todellakaan tunne tällaisia ihmisiä tai ole missään tekemisissä kaltaistensa kanssa. Oudon naksauttavaa kuulla välillä ihan älykkäiltä vaikuttavia perusteluja (mikä on kahta petollisempaa: aivan minkä tahansa asian voi perustella älykkäästi ja hyvin) kaikkea sitä vastaan, mitä minä pidän tärkeänä, tai minkä ehkä pikemminkin olen jollain tavoin alkanut ottaa itsestäänselvyytenä ja olettaa, että myös ystäväni ajattelevat samoin, kuten myös kaikki älykkäät ihmiset. Siitä en sitten osaa sanoa että onko hyvä kuulla näitä asioita kaunokirjallisuuden lehdiltä. Ehkä pitäisi mieluummin lukea jotain Porvari.comin forumia.

Mutta Itkonen kirjoittaa yllättävän hyvin, hänellähän on vähän sykettä ja lyyristä tajuakin. Sitä paitsi luulen, että hän tämänhetkisistä tekijöistä pyörittää tätä standardi-ideakuvastoa kaikkein taitavimmin. Olen vähän kaavaillut, että samaan putkeen lukisin myös nuo Tuomas Vimman kirjat pysyäkseni edes vähän kärryillä kotimaisen kirjallisuuden tilasta ja tietyllä tavalla ääri-ilmiöistä. Eli tulla hetkeksi ulos marginaalista, se on aina kummallista. Sinänsä tämä ei nyt liity Itkoseen mitenkään, älkää luulko että niputan näitä kahta. Vaikutti kyllä aika American Psykon sovittamiselta Suomeen se Vimman touhu, tosin ehkä ilman veripalttua. Tuotemerkkidroppailua oli ainakin samat määrät. Ja Vimma harrastaa metsästyshaukkoja. Jumalauta mikä häpy!

Dostojevskin Idioottia minä olen noin muuten lukenut. Pääseeköhän kukaan enää ikinä samanlaiseen psyykkauksen tasoon dialogissaan, yhtä häiritseviin keskusteluskenaarioihin, samanlaiseen ikiaikaiseen hahmontunnistukseen? Katsoimme myös Kenneth Branaghin Hamletin Anskun kanssa, siis sen täyspitkän elokuvasovituksen joka huitoo sinne neljän tunnin mittaan. Mitäpä siitä sanomaan. On se Shakespeare vaan täysin suvereenia matskua ja Branagh pirunmoinen näyttelijä. Fedorin ja Billin tasolle on aika hele-vetin pitkä matka itse kullakin.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: