Skip to content

Lautapeliseurasta ja Arkham Horror

helmikuu 3, 2008

Tässä parin viikon aikana on tullut tutustuttua muutamaan (itselleni) uuteen lautapeliin, suurin syy tälle lienee Kortepohjan viikottainen peli-ilta, jossa kävin nyt ensimmäistä kertaa (ei tarvitse tietenkään asua Kortepohjassa osallistuakseen peli-iltoihin) ja tutustuin saman tien viiteen uuteen peliin. Samoihin aikoihin pistettiin pystyyn myös Jyväskylän lautapeliseura (tai jotain sinne päin), johon liittymisestä maksoin päätähuimaavat 2 euroa. Jäseneduksi koetetaan saada ainakin 10% alennus Fantasiapelit-liikkeestä ja mahdollisia lautapelitapahtumiakin pääsee järkkäilemään, jos moinen kiinnostaa. Rahoilla ostellaan myös seuralle uusia yhteisiä pelejä. Mukaan vaan, jos lautapelaaminen kiinnostaa. Kortepohjan peli-iltoihin lienee mahdollista saada lähes peli kuin peli, sen verran hurjia pelikokoelmia jäsenillä on.

No, asiaan. Toverit ostivat kahteen pekkaan Arkham Horrorin, H.P. Lovecraftin Cthulhu-mytologiaan perustuvan kauhuseikkailupelin. Sitähän oli kokeiltava, vaikka yksi peli kestääkin keskimäärin kolmesta viiteen tuntia. Peli sijoittuu vuoteen 1926 ja paikka on Arkhamin kaupunki, jonne alkaa aukeilla ulottuvuusportteja. Suuret Muinaiset (mm. Ithaqua, Hastur, Yog-Sothoth ja tietysti vanha kunnon Lonkero itse) ne siellä koettavat monsterikaarteineen koputella maailmojen rajoja. Pelaajat arpovat itselleen yhden henkilöhahmoista ja lähtevät läiskimään näitä ulottuvuusportteja kiinni. Tässä pelissä pelataan siis itse peliä, ei toisia pelaajia vastaan. Ryhmätyötä tarvitaan.


kuva: boardgamegeek.com

Hahmojen ominaisuudet ja aloitustavarat vaihtelevat, onpa jokaisella pienehkö taustatarinakin. Esimerkiksi kaduilla asuneella kulkurilla on apunaan uskollinen koiransa, gangsterilla on tehokas tommy gun -konekivääri ja kylmän rationaalinen tiedenainen ei menetä kauhujen edessä järkeään niin herkästi. Kaduilla kohdattavat hirviöt ja erilaiset tapahtumat nimittäin syövät fyysisen kestävyyden lisäksi mielenterveyspisteitä. Jos järki lähtee, joutuu mielisairaalaan jossa sitä vähitellen parannellaan jne. Kaupungin rakennuksiin astuttaessa sattuu Tapahtumia (ai niin, käännökset ovat omiani, peliä ei ole suomennettu), jotka vedetään kutakin rakennusta vastaavasta korttipakasta ja luetaan kuvaileva teksti, hieman roolipelityyppisesti. Sitten mahdollisesti heitetään noppaa ja jotain tapahtuu, joskus hyvää, yleensä jotain pahaa. Portteja suljetaan avain-nappuloilla, joita saa tutkimalla joitain rakennuksia tai ostamalla paikallisesta kaupasta. Avonaiset portit sylkevät uusia hirviöitä kaupungin kaduille tallustamaan ja niihin törmätessä joko taistellaan tai koetetaan hiipiä ohi. Taistelut käydään vertailemalla hirviöiden ominaisuuspisteitä hahmon pisteisiin ja sitten heittämällä noppaa. Jos oikein heikosti käy, saattaa hahmo menettää järkensä kauhusta, jolloin taistelu loppuu lyhyeen. Mitä kauemmin peli kestää, sitä lähempänä on myös Suuren Muinaisen herääminen. Jos Muinainen herää, siirrytään suoraan lopputaisteluvaiheeseen, joka loppuu kunnes Muinainen tai kaikki pelaajat ovat kuolleita. Pelaajat voittavat, jos yhtään porttia ei ole auki, kaikki seitsemän porttia saadaan sinetöityä jolloin ne eivät voi enää avautua tai Suuri Muinainen kuolee.


boardgamegeek.com

Arkham Horror
nojaa aika paljon tunnelmaan, sälän määrään ja mahtavaan aiheeseensa. Tyylikästä kamaa onkin mukana kiitettävän paljon, tosin hintaakin on sitten se 50e. Itse en ihan ylimaallisen paljon yhden pelin perusteella lämmennyt, vaikka Lovecraftin ja rooliseikkailun ystävä olenkin. Tapahtumat tuntuivat keskimäärin liian negatiivisilta (eli: pelaaja saa turpaan) ja niistä harvoista positiivisista tapahtumista ei oikein ole tarpeeksi riemua. Tämä siis viittaisi siihen, että tapahtumia kannattaa välttää ja keskittyä vain porttien sulkemiseen, mikä taasen sotii pelaamisen ja tutkimisen ideaa vastaan ja peli redusoituu herkästi abstraktiksi nopanheittelyksi. Toisaalta vuorojen mekaniikka ei yhden pelin perusteella täysin selvinnyt minulle, sillä annoin muutaman peliä pelanneen hoitaa järjestelyt, itse vain liikutin omaa hahmoani.

Koetankin jatkossa eläytyä vielä enemmän ja ottaa ”se ei pelaa joka pelkää” -asenteen ja jättää turhat mamoilut sikseen. Tietynlainen epätoivo sopii aiheeseen muutenkin. Meidän 4 pelaajan seurueestamme yksi pelasi täysin samastuen rooliinsa: hänen hahmonsa oli tutkimusmatkailija/seikkailija, joten mentaliteettiin kuului järjetön rientäminen vaaroja päin ja ärsyttävä ritarillisuus yhdistettynä sovinistiseen omahyväisyyteen. Enimmäkseen hän kehitti tuon kaiken omalla supliikillaan, varsinaisesti pelimekaniikkaan liittymättä. Hyvä olisi myös lukea tapahtumat roskakirjamaisella kertojaäänellä ja viivytellen, eikä vain sanoa, että ” jotain tapahtuu, heitä noppaa”.


boardgamegeek.com

Muuten Arkham Horror ei itse mekaniikan puolesta mitenkään ylettömän paljon mahdollista roolipelaamista, kunhan nyt kerätään kamaa, tapetaan hirviöitä ja heitetään noppaa. Peliseuran on siis oltava otollista ja heittäytyvää, muussa tapauksessa tämä useita tunteja syövä peli voi tuntua melko turhanpäiväiseltä. Itse olen sen verran fanboy, että odotan innolla seuraavaa sessiota.

Mainokset
6 kommenttia leave one →
  1. Nimetön permalink
    helmikuu 3, 2008 1:30 pm

    Oon pelannu arkham horroria joskus 2005! Hieno peli! Pitkä! Kestää helposti jopa yli 5 tuntia.
    Lautapeliseura, miksei, mutta en mie ehkä kortepohjaan osaa mennä?
    t. norgen huh

  2. Nimetön permalink
    helmikuu 3, 2008 1:30 pm

    Oon pelannu arkham horroria joskus 2005! Hieno peli! Pitkä! Kestää helposti jopa yli 5 tuntia.
    Lautapeliseura, miksei, mutta en mie ehkä kortepohjaan osaa mennä?
    t. norgen huh

  3. helmikuu 3, 2008 7:25 pm

    Ihan uteliaisuudesta, missä päin Kortepohjaa? Mä asuin Taitoniekantie 13:ssa.

    • helmikuu 3, 2008 7:56 pm

      ulpukassa, rentukan vieressä. sitä ylioppilaskylän ”keskustaa” ne ovat, osoite lienee joku taitoniekka sekin.

    • helmikuu 3, 2008 7:56 pm

      ulpukassa, rentukan vieressä. sitä ylioppilaskylän ”keskustaa” ne ovat, osoite lienee joku taitoniekka sekin.

  4. helmikuu 3, 2008 7:25 pm

    Ihan uteliaisuudesta, missä päin Kortepohjaa? Mä asuin Taitoniekantie 13:ssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: