Skip to content

c o n t r o l

helmikuu 3, 2008

Mytologisoituneista hahmoista on vaikea tehdä elokuvia, sillä tietty osa yleisöstä rakastaa niitä joka tapauksessa. Traagisen nuoren neron estetiikan voimalla pystyy oikeuttamaan paljon, sitä pystyy jatkamaan kuin jotain kaunista väriä ja sillä voi peittää muita kysymyksiä ja ongelmia. Ian Curtis oli lahjakas kirjoittaja ja ilmeisen sietämätön ihminen, jota ahdisti kuten nyt länsimaisia herkkiä nuoria miehiä ahdistaa. Loppu on varmasti historiaa siksi, että hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta valtavan voimakas ja vaikuttava hahmo on silti kyseessä.

Anton Corbijnin Control on yllättävän hyvä elämäkertaelokuva ja nyt painotan sanaa elokuva, sillä merkittävän toimivaa on nimenomaan ohjaus. Mahtavia hetkikuvauksia ja tilankäytöstä tulee vähän Antonioni mieleen, mutta tämän huomion kanssa saatan olla yksin. Visuaalisuus ei  sinänsä ole yllätys, Corbijnin rakeinen taito on tuttua jo Depeche Moden ikonisista musiikkivideoista ja lukemattomista artistivalokuvista. Mutta elokuvassa on yllättävän vähän, jos yhtään, itsetarkoituksellista ja outoa kuvapintaa, Curtisin läheisyys on sen sijaan kuvattu loistavasti. Corbijn ajaa väkisin sisään tietynlaisen estetiikan, joka on mukautettu ja tyylitelty versio siitä ideasta, joka meillä on 70-80-lukujen vaihteen Manchesterista ja Factory Recordin bändeistä. Se ei välttämättä ole kovin vaikeaa tehdä, mutta nautin kovasti elokuvan suljetusta tunteesta ja metodin totaalisuudesta. Tämä on kerrankin elokuvaa, tästä tunnistaa elokuvan äänen. Mukaan on päässyt aavistus elämäkertaelokuville tyypillistä kollaasimaisuutta ja henkilöhahmojen ohijuoksutusta. Nämä ovat ehkä ne pakolliset katsojaystävälliset ja historialliset reiät, jotka avaavat hengitysväyliä Curtisin maailman totaalisuudesta ja samalla muistuttavat siitä, että tämäkin on jossain mielessä kaupallinen elokuva.

Sellaiset asiat kuten eri henkilöhahmojen moraalit ja elokuvan suhde tapahtumien ”todellisuuteen” jne. eivät minua tässä tapauksessa erityisemmin kiinnosta. Elokuvataiteen tehtävä on rakentaa ja välittää tiloja. Control välitti niitä hienosti ja paljon. Tosin tässä kehyksessä on helppoa luoda samastumista aiheuttavaa kuvaa ja ääntä. Hankala on myös kysymys siitä, miten tämä ”versio” muokkaa/vahvistaa kuvaa Curtisista. Leffa pohjaa Curtisin lesken Deborahin kirjaan ja tämä on ollut mukana tuottamassa, tällä koetetaan tietenkin lisätä historiallista tarkkuutta. Hauskoja juttuja tällaiset, fiktio on fiktio on fiktio vaikka se perustuisi mihin.

Viiden vuoden aikana en ole Finnkinon teattereissa katsonut mitään näin kiehtovaa, ehkä Dogvilleä ja Inland Empireä lukuun ottamatta.

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: