Skip to content

Pari uutta scifiä

tammikuu 15, 2008

Katsoin Aronofskyn Fountainin ja Boylen Sunshinen. Kehnoja olivat molemmat. Muta mitäpä muutakaan sitä vuokraamoista löytäisi. Sitä paitsi scifit kuuluu katsoa.

Aronofsky vääntää ensin hartaasti 6 vuotta ja sitten tulos on tällainen löysä pierunlöpsähdys, josta puuttuvat aiheen vaatimat ee(pp/tt)isyys, syvällisyys ja älykkyys. Jopa se paljon kehuttu visuaalinen tyyli oli mielestäni aika helvetin ärsyttävää ja kliinistä. Sellaista, mitä vähän Joseph Campbellia ja Castanedaa lukenut neohippi saisi photoshopillaan digitaalisen transsendenssinsa tilassa aikaan. Saman teki mielestäni valovuosia paremmin vaikka The Cell (muutoin kyllä täysin pösilö leffa sekin). Juoni on typerä, moraalinen ongelma on a) klisee ja b) häkellyttävän heikosti käsitelty, metafiktio on tyylitöntä eikä sen mahdollisuuksia tutkita, symboliikka on ilmiselvää ja vulgaaria (mikä ei ole hyvä juttu; kiinnostavakin symboliikka elokuvissa on keskimäärin ällöttävää), missään ei tunnu olevan hirveästi mieltä ja Hugh Jackmanin esittämä päähenkilö on typerys.

Joukossa on ihan muutamia hyviä kohtia, mutta nyt puhutaan sekunneista. Rachel Weisz on kieltämättä niin lutunen ja halattava syöpäisenä nukkavieruliisana, että välillä jo hetkeksi muistaa, että tässähän voisi olla liikuttumiseen mahdollisuudet. Jos kohta se on sarjassamme ”vaimollani on syöpä ja hän kuolee, dramaattista ja puhdistavaa, liikuttukaa kanssani”.

Sunshine puolestaan toimi paremmin jo ihan vain siksi, että scifijännärin peruspalikat on aika helppo hallita ja Danny Boyle osaa näppärän trillerin aakkoset. Sammumaisillaan olevaa aurinkoa ollaan matkalla sytyttämään uudestaan – superpommilla, kuinkas muuten – ja miehistö ei pääse palaamaan takaisin ja sitä rataa. Aurinkoa tarpeeksi lähelle päästäessä hommat alkavat tietenkin mennä reisille ja sitten kuollaan yksitellen. Onpa mukana Event Horizonistakin (ja keskimäärin jokaisesta toiminta/scifi/fantasiapelistä) tuttu Tuntemattoman läsnäollessa (tällä kertaa aurinko) tapahtuva transsendenssi/mielipuolistuminen, eli pian aluksen käytävillä hyppii myös yli-ihmiseksi muuntunut kaheli gorettamassa miehistön jäseniä. Boyle jättää tyylilleen uskollisesti loppua kohden moraaliset, sosiaaliset, tiedolliset ja kaikki muutkin kysymykset sikseen ja vaihtaa nopeaan leikkaukseen ja tuhnuiseen linssiin ja räpellykseen. Toisin sanoen: väkivaltaiseen ramboiluun. Eli yksilö vetää kriisitilanteessa kykynsä ja tahtonsa äärimilleen ja uhraa itsensä taas kerran teknologisen ihmeen alttarilla, jotta muu ihmiskunta pelastuisi.

 

Mainokset
10 kommenttia leave one →
  1. tammikuu 15, 2008 10:30 pm

    Fountainin jälkeen mun teki mieli tappaa…

    • tammikuu 15, 2008 10:31 pm

      Mun teki mieli vetää kännit. Ja olen sentään ihminen, joka ei ole kertaakaan elämässään ollut humalassa. Mutta katsoin sen sijaan lisää scifiä!

      • tammikuu 15, 2008 10:35 pm

        Mitäs mieltä oot ”28 päivää myöhemmin”-leffasta?

      • tammikuu 15, 2008 10:37 pm

        sama ongelma: kiehtova alku, mutta loppu on anusvahaa. jätetään kaikki muu käsittely sikseen ja vedetään pystyyn survival of the fittest -tyylinen väkivaltasirkus. sitten lopuksi jonkinlainen lopetus.

      • tammikuu 15, 2008 10:37 pm

        sama ongelma: kiehtova alku, mutta loppu on anusvahaa. jätetään kaikki muu käsittely sikseen ja vedetään pystyyn survival of the fittest -tyylinen väkivaltasirkus. sitten lopuksi jonkinlainen lopetus.

      • tammikuu 15, 2008 10:35 pm

        Mitäs mieltä oot ”28 päivää myöhemmin”-leffasta?

    • tammikuu 15, 2008 10:31 pm

      Mun teki mieli vetää kännit. Ja olen sentään ihminen, joka ei ole kertaakaan elämässään ollut humalassa. Mutta katsoin sen sijaan lisää scifiä!

  2. tammikuu 15, 2008 10:30 pm

    Fountainin jälkeen mun teki mieli tappaa…

  3. Nimetön permalink
    helmikuu 4, 2008 2:12 pm

    Fountain oli kyllä tosi iso pettymys. Ihme visuaalisuutta siinä, tuli mieleen Taru Sormusten Herrasta huonossa mielessä.
    T: Riks

  4. Nimetön permalink
    helmikuu 4, 2008 2:12 pm

    Fountain oli kyllä tosi iso pettymys. Ihme visuaalisuutta siinä, tuli mieleen Taru Sormusten Herrasta huonossa mielessä.
    T: Riks

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: