Skip to content

The Bourne Spasmusmums 3

joulukuu 29, 2007

The Bourne Ultimatum on niin kireässä kouristuksessa koko 115-minuuttisen kestonsa ajan, että se on täysin riemullista. Kun päähenkilö on juna-asemalla paikoillaan ja meneillään on jonkinlainen suvantovaihe, leikkaa kamera silti kahdesti kesken liikkeen. Liike on jatkuva ja samansuuntainen, väliin on vain isketty leikkaus, joka ottaa muutaman sentin pois kameran liikkeestä. Välistä siis katoaa muutama silmänräpäys aikaa, elokuvan kelaava liike jatkuu. Leikkaus on niin alleviivaavaa, että sen joko huomaa välittömästi eikä pysty enää nauttimaan itse elokuvasta (ei toivottua) tai sitten sen tuntee fyysisenä kiristyksenä ja tykytyksenä (toivottua). Yllättävän nopeasti pääsin alkuhuvituksen jälkeen tietoisuudestani eroon ja pulssini ihan oikeasti nousi. Pidän sen verran kovasti aseista ja modernista agenttiteknologiasta.

Sanoin suvantovaihe, mutta oikeastaan sellaisiakaan ei elokuvassa ole. Aina katsotaan vähintään syrjäisen motellin ikkunasta ulos ja vaihdetaan kännyköitä uusiin. Tämä ulkomaailman totaalinen poissulkeminen on toimivaa ja yksi Bourne-elokuvien toimivuuden syistä: keskellä metropoleja, mutta täysin eristyksissä. Tai pikemminkin yläpuolella. Organisaatiot, palkkamurhaajat ja agentit liikkuvat omissa hierarkioissaan, kuin liukuen normitallaajien lävitse (tietenkin kovasti tömähtäen, jos nämä tulevat muiden kuin päähenkilön tielle).

Sillä modernin hifistelyjännärigenren tyyliin kuuluu, että kaikki ympäristö, erityisesti esineet, mutta myös rakennukset, välineellistetään ja Bourne-trilogia jalostaa tämän äärimmäisyyksiin. Kaikesta tulee yliviritetyn ”valtion salainen tappokoneprojekti” -päähenkilön käsittelyssä salakieltä, merkkejä ja syy-seuraussuhteita. Esineet hajoavat helposti ja vaikuttavat keveiltä. Niitä käytetään nopeasti ja taatun epätarkasti; nappeja sohitaan ja muovipolymeerit rämisevät. Virheitä ei silti tietenkään tehdä, ainoastaan jos päähenkilöllä on jonkin tietoverkkokikan keinoin sormensa pelissä. Kännyköitä viljellään kuin siemeniä, yhden jopa sivuhenkilö repii (purkaa) palasiksi ja ripottelee kadulle kuin leivänmuruset, jotta päähenkilö voisi seurata häntä. Faksit, tietokoneet, puhelinverkot ja digitaaliset tilpehöörit laulavat ja ovat yhtä itsestäänselviä toimijoita kuin saranat ovessa. Silti mennään myös analogisesti kaupunkien sivukujilla mopedilla. En tiedä pitäisikö tästä kaikesta länsimaisena miehenä olla tavattoman ylpeä vaiko pohjattoman häpeissään. Kyseessä on ääretön esineporno ja kuitenkaan tämän kauemmas ei esineistä enää voi vieraantua.

Jopa ihmisjoukot ovat savumuureja ja sellaiset instituutiot kuten poliisilaitos pelinappuloita, jotka toimivat tietyn parametrin mukaisesti, jonka päähenkilö osaa ennakoida. Paetessaan Organisaation piirittämästä talosta hän soittaa nimettömänä poliisille, arvioi näiltä kuluvan ajan ja poistuu kellon tarkkuudella juuri silloin kun poliisit saapuvat maallisine typeryyksine ja protokollineen paikalle ja sotkevat Organisaation miesten touhut. 

Advertisements
8 kommenttia leave one →
  1. joulukuu 29, 2007 5:26 pm

    Huhuh…………sä oot kyl ihme tyyppi. Vähä niinku minä itseasiassa; maailman paras ja paskin maku yhtäaikaa.

    • joulukuu 29, 2007 5:29 pm

      Niinpä.
      Missä ovat meidän arvomme?!

      • joulukuu 29, 2007 5:33 pm

        Mut parastahan se vaan on, kun näin ”vanhemmiten” vaan kaikesta alkaa löytyä hienoja juttuja ja arvostamisen aiheita 😀
        Mut älköön se päivä, kun nu-metal ja American Pie-leffat on musta hyviä, tulko koskaan! Pliis!

      • joulukuu 29, 2007 5:33 pm

        Mut parastahan se vaan on, kun näin ”vanhemmiten” vaan kaikesta alkaa löytyä hienoja juttuja ja arvostamisen aiheita 😀
        Mut älköön se päivä, kun nu-metal ja American Pie-leffat on musta hyviä, tulko koskaan! Pliis!

    • joulukuu 29, 2007 5:29 pm

      Niinpä.
      Missä ovat meidän arvomme?!

  2. joulukuu 29, 2007 5:26 pm

    Huhuh…………sä oot kyl ihme tyyppi. Vähä niinku minä itseasiassa; maailman paras ja paskin maku yhtäaikaa.

  3. Nimetön permalink
    joulukuu 29, 2007 5:55 pm

    Hei, huh! Mua ei yleensä kiinnosta leffa-arvostelut/analyysit mutta tää oli hurmaava, koska leffa oli hyppyrinä yleiseen. Lisää! Lisää maailma-analyysejä leffa-analyysien hahmossa! t. norbelsson

  4. Nimetön permalink
    joulukuu 29, 2007 5:55 pm

    Hei, huh! Mua ei yleensä kiinnosta leffa-arvostelut/analyysit mutta tää oli hurmaava, koska leffa oli hyppyrinä yleiseen. Lisää! Lisää maailma-analyysejä leffa-analyysien hahmossa! t. norbelsson

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: