Skip to content

Nyt nolottaa

joulukuu 9, 2007

The Golden Compassin krediiteissä lukee, että ohjaaja on Chris Weitz, mutta oikeasti tätä 2-tuntista traileria ei ole ohjannut kukaan. Kelvollisen fantasiakirjasarjan ensimmäisestä osasta on tehty häkellyttävän sieluton sekasotku, joka astuu kirurgisella tarkkuudella jokaiseen elokuva-adaptaation sudenkuoppaan. ”Todellako?” Kyllä vain. Antakaas kun kerron!

Yksi. Hahmot eivät syvenny eivätkä kehity. Tämä johtuu luultavasti sekä ajan puutteesta (vaikka elokuva kestääkin yli kaksi tuntia) että ohjaajan taidottomuudesta. Valkokankaalla seuraa tämän vuoksi häpeää herättävää ”tyhjää” näyttelemistä: katsoja huomaa avainkohdat, jotka on tarkoitettu koskettamaan tai paljastamaan dramaattisia avauksia, mutta kun koko projekti päästelee taianomaisten sihahdusten sijasta kaakattavia kurkkuääniä, ei näyttelijöidenkään hosumisella siinä sivussa tunnu olevan mitään motivaatiota. New Line on koettanut lanseerata tästä jonkinlaista uutta Sormus-trilogiaa, mikä näkyy korkean profiilin sivuosissa: on Kristin Scott Thomasia ja Kathy Batesia CGI-eläimien ääninä lausumassa ehkä kaksi dialoginpätkää per nuppi, Daniel Craig katsomassa sudensilmillään tyhjyyteen pari kertaa, Ian McKellen Ganda…eikun Magnet…eikun haarniskoituna CGI-jääkarhuna, Christopher Lee kreivi Dracu..eikun Sarum..eikun Kreivi Dookun…eikun jonain nimettömänä sivuosapahiksena jne. Nicole Kidman pääsee vähän paremmin esille tuijottamaan verestävän sinisillä silmillään ja näyttämään ivallista vienoa patsashymyään. Tarkoitus olisi varmasti jatko-osissa päästää kukin estradille paremmin, mutta ainakin avajaisviikon perusteella leffasta on tulossa sen verran hervottoman kokoinen floppi New Linen kassakirstuun, että saa nähdä niiden jatko-osien kanssa. Sinänsä niillä voisi koettaa nostaa hukkuvan päätä pinnan yläpuolelle.

Kaksi. Elokuvallisuus minimoidaan kirjan kuvittamisen ehdoilla. Koska keskimäärin kaikki on taas koetettu tunkea mukaan edes viittauksena, joudutaan jännittävät tilanteet kutistamaan sekuntien mittaisiksi. Lavasteet ja tietokoneympäristöt on tehty vain jotta päähenkilö voisi juosta niiden lävitse. ”Vasemmalla näemme lavasteen X. Kirjassa siellä tapahtuu jännittäviä asioita, mutta nyt meillä ei ole aikaa. Sen sijaan tehkäämme leikkaus maapallon toiselle puolelle, sillä siellä päähenkilömmekin jo on! Se voisi alkaa sellaisella hienolla ilmakuvalla jostain jäätiköstä että katsojasta varmasti tietää miten eksoottisissa maisemissa liikutaan.” Vaaratilanteissa apu ilmestyy viimeisellä hetkellä (eli tässä tapauksessa noin 4 sekuntia konfliktin syntymisen jälkeen) kuin tyhjästä lukemattomia kertoja ylevän musiikin saattelemana ja jokaisen sivuhenkilön kohtaukset ovat täynnä pateettisia mahtisanoja, paisuteltua mystisyyttä ja trailerimaisia kameraliikkeitä.

Kolme. Mistään tällaisesta ei ollut kirjasarjassa kysymys. Se on pikemminkin hyvinkin vähäeleinen ja elegantti, henkilöhahmoihin  ja erityisesti näiden daemoni-suhteisiin keskittyvä. Daemonit ovat ihmisten eläinhahmoisia kumppaneita, joihin heillä on tavallaan sielullinen yhteys: ihminen kokee eläimen tuskan ja päinvastoin, toinen ei voi elää ilman toista. Siinä sivussa kirjoitetaan hauskasti meidän todellisuutemme päälle rinnakkaismaailmaa, jossa on suunnilleen samannimisiä maita ja kulttuureja, mutta huomattavia erojakin löytyy. Puhutaan jopa kirjasarjan filosofisista tasoista. Kaikki tämä on toki leffassakin mukana (paitsi se filosofisuus), mutta pääpaino on säheltämisellä ja toiminnalla, jossa joukko a ottaa yhteen joukko b:n kanssa kehnosti ohjatuissa ja toteutetuissa taistelukohtauksissa. Myös kirjassa mahtavan jännittävä haarniskajääkarhujen kaksintaistelu on elokuvassa latistettu kahden tietokoneanimoidun örisijän räpellykseksi, joka päättyy yhtä nopeasti kuin alkaakin ja jää täysin merkityksettömäksi. Miksikö? Tästä päästään takaisin kohtaan yksi.

The Golden Compass kaatuu blockbuster-fantsuleffojen virrassa ehkä juuri siihen, että siinä yritetään liikaa. Se on hypetetty, markkinoitu ja kiirehditty jo ennakkoon pilalle, eikä siinä ole mielekästä käsikirjoitusta. Weitz itse asiassa tajusi tämän itsekin: ensimmäisen kerran käsikirjoituksen nähtyään hän irtaantui projektista, mutta New Line sai houkuteltua miehen takaisin. Miksi helvetissä palkata muutenkaan fantasiaspektaakkelin ohjaukseen ihminen, joka on ohjannut American Pien ja About a Boyn? Ihmiskuvauksen vuoksi? Juuri se tässä eniten mättää. Toisaalta koko fantasialeffagenre on nykyisellään niin mätä juuri siksi, että se tuottaa vain adaptaatioita, kuvitettuja sisällysluetteloita hittikirjoista. Koko fantasiaelokuvagenre pitäisi oikeastaan ensin keksiä ja kehittää, ennen kuin se voisi tuottaa elokuvia, joita myös arvostaa. Pan’s Labyrinth oli kaunis yritys oikeaan suuntaan, vaikka onkin susipaska leffa.

Asia erikseen on sitten vielä se ateismikohu, joka on omalla pervolla tavallaan kiehtovaa seurattavaa ja jota syytetään osin leffan floppaamisesta Jenkkilässä. Väsyttävää. Propaganda- ja kasvatustarkoituksessahan kaikki elokuvat tehdään, aivan totta. Eihän kysymys ole viihteestä ja taiteesta, vaan pikemminkin siitä ikuisesta taivaan ja helvetin taistelusta ja siitä miten kaikki ei-ihan-niin-kiihkouskovaiset haluavat teidän lapsenne omiksenne. Go to bed, America. Christians have figured it all out.  

Mainokset
4 kommenttia leave one →
  1. joulukuu 9, 2007 4:46 pm

    Jos en ois lukenut kirjasarjaa etukäteen, oisin kokenut samanlaisen megavitutuksen, kuin LOTR-leffojen kanssa.
    Oh, wait.
    Olin lukenut LOTRitkin etukäteen!
    Ja vituttihan mua totakin kattoessa! (Vaikka sillä tytöllä oli paras tukka.)
    Kaikki siis hyvin =)
    Mun mielestä edes tuo sisällön ”värittäminenkään” ei kyllä, ei, ei, ei, ei eiii.
    Kirjasarjaa Peter Jacksonilla kuivaan kakkoseen ;(

  2. joulukuu 9, 2007 4:46 pm

    Jos en ois lukenut kirjasarjaa etukäteen, oisin kokenut samanlaisen megavitutuksen, kuin LOTR-leffojen kanssa.
    Oh, wait.
    Olin lukenut LOTRitkin etukäteen!
    Ja vituttihan mua totakin kattoessa! (Vaikka sillä tytöllä oli paras tukka.)
    Kaikki siis hyvin =)
    Mun mielestä edes tuo sisällön ”värittäminenkään” ei kyllä, ei, ei, ei, ei eiii.
    Kirjasarjaa Peter Jacksonilla kuivaan kakkoseen ;(

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: