Skip to content

Erosin vaihteeksi

joulukuu 4, 2007

”On häkellyttävää, että seksuaalinen vapautuminen esitetään joskus yhteisöllisenä unelmana, kun se itse asiassa oli vain uusi askel individualismin historiallisessa kehityksessä. Kuten kauniista sanasta ’perheyksikkö’ voi arvata, avioliitto ja perhe edustivat primitiivisen kommunismin viimeistä saareketta liberaalisessa yhteiskunnassa. Seksuaalinen vapautuminen johti noiden yhteisöllisten välimuotojen tuhoutumiseen, jotka viimeisinä erottivat yksilön markkinavoimista. Tämä tuhoprosessi on jatkunut meidän päiviimme saakka.”

Siteeraan Tommi Melenderiä, joka siteeraa suoraan Michel Houellebecqiä, joka puolestaan toistanee frank’n’furthereiden aatoksia, eikä siinä mitään. Anskulla (eli, eh, kämppikselläni/exälläni/parhaalla ystävälläni, kutsumme tätä Will & Grace -skenaarioksemme, tosin ilman homoseksuaalisuuden tuomaa lisäjippoa) olisi kyllä Valistuksen dialektiikka (tosin englanniksi), vielä minä sen joskus luen. Uusin Kerberos (3/2007) oli muutenkin piristävää luettavaa, siinä ei pienistä tyylirikkeistä välitetä kun Timo Hännikäinen & co liputtavat ja pistävät halkipoikkipinoon uustaantumuksen ja korkeamodernismin puolesta ristiretkellään postmodernismia, televisiota ja tyylitajua vastaan.

Itsestäni tuntuu jälleen piirun verran enemmän siltä, että läntisessä maailmassa parisuhteessa elämisestä on tehty mahdotonta. On liikaa viettejä, liikaa vaihtoehtoja, liikaa virikkeitä ja aikaa harrastaa ”miltä-minusta-itsestäni-tuntuu-uh-olen-niin-ainutlaatuinen” -spekulaatiota, liikaa egoismia, liikaa yksilötaloutta, liian helppoa erota, liian helppo kasvattaa ikkunalaudalla henkilökohtaisia neurooseja, kaiken tämän virikevirran tulvassa liian veltostunut todellisuudentaju, mikä puolestaan kasvattaa samantekevistä pikkuseikoista suuria tragedioita, liikaa ahneutta, liikaa mukavuudenhalua, liian vähän välittämistä. Ihmisistä kasvaa kouliintuneita ja luodinkestäviä yksilöurheilijoita, jotka pitävät huolen omasta mukavuudestaan ja pitävät sen etusijalla, koska se toinen kuitenkin jossain vaiheessa pettää ja sitten onkin taas helppo potkaista oma mylly käyntiin.

Itse tietenkin syyllistyn kaikkeen edellämainittuun, enkä tällä kertaa edes syytä yksittäisiä ihmisiä mistään. Me erosimme jonkinlaisesta käytännön pakosta, minkä aiheutti tyystin erilaiset elämänrytmit, minkä puolestaan salli yhteiskunnan moninaisuus, mille ei puolestaan voi mitään. Mikään tästä ei tietenkään helpota oloani pätkääkään.

Sitä paitsi ”se nyt vain menee niin, että ihmiset eroavat jatkuvasti”.

Be clear every day, every evening
It calls here aloud from above
Carefully watched for a reason
Mistaking devotion and love
Surrendered to self-preservation
From others who care for themselves
But life as it touches perfection
Appears just like anything else

Mother, I tried, please believe me
I’m doing the best that I can
I’m ashamed of the things
I’ve been put through
I’m ashamed of the person I am

But if you could just see the beauty
These things I could never describe
Pleasures and wayward distraction
Is this my wonderful prize?

Isolation

Mainokset
8 kommenttia leave one →
  1. Nimetön permalink
    joulukuu 5, 2007 8:43 am

    Saksaksiko ajattelit lukea?
    Terveisiä viiden metrin päästä.

  2. Nimetön permalink
    joulukuu 5, 2007 8:43 am

    Saksaksiko ajattelit lukea?
    Terveisiä viiden metrin päästä.

  3. joulukuu 5, 2007 4:24 pm

    Voimia!

  4. joulukuu 5, 2007 4:24 pm

    Voimia!

  5. joulukuu 6, 2007 8:41 am

    Jos yhtään lohduttaa, niin tänään muutkin liputtavat itsenäisyyttään…

  6. joulukuu 6, 2007 8:41 am

    Jos yhtään lohduttaa, niin tänään muutkin liputtavat itsenäisyyttään…

  7. joulukuu 9, 2007 8:32 pm

    ”Itsestäni tuntuu jälleen piirun verran enemmän siltä, että läntisessä maailmassa parisuhteessa elämisestä on tehty mahdotonta. On liikaa viettejä, liikaa vaihtoehtoja, liikaa virikkeitä ja aikaa harrastaa ”miltä-minusta-itsestäni-tuntuu-uh-olen-niin-ainutlaatuinen” -spekulaatiota, liikaa egoismia, liikaa yksilötaloutta, liian helppoa erota, liian helppo kasvattaa ikkunalaudalla henkilökohtaisia neurooseja, kaiken tämän virikevirran tulvassa liian veltostunut todellisuudentaju, mikä puolestaan kasvattaa samantekevistä pikkuseikoista suuria tragedioita, liikaa ahneutta, liikaa mukavuudenhalua, liian vähän välittämistä. Ihmisistä kasvaa kouliintuneita ja luodinkestäviä yksilöurheilijoita, jotka pitävät huolen omasta mukavuudestaan ja pitävät sen etusijalla, koska se toinen kuitenkin jossain vaiheessa pettää ja sitten onkin taas helppo potkaista oma mylly käyntiin.”
    Hyvin sanottu.

  8. joulukuu 9, 2007 8:32 pm

    ”Itsestäni tuntuu jälleen piirun verran enemmän siltä, että läntisessä maailmassa parisuhteessa elämisestä on tehty mahdotonta. On liikaa viettejä, liikaa vaihtoehtoja, liikaa virikkeitä ja aikaa harrastaa ”miltä-minusta-itsestäni-tuntuu-uh-olen-niin-ainutlaatuinen” -spekulaatiota, liikaa egoismia, liikaa yksilötaloutta, liian helppoa erota, liian helppo kasvattaa ikkunalaudalla henkilökohtaisia neurooseja, kaiken tämän virikevirran tulvassa liian veltostunut todellisuudentaju, mikä puolestaan kasvattaa samantekevistä pikkuseikoista suuria tragedioita, liikaa ahneutta, liikaa mukavuudenhalua, liian vähän välittämistä. Ihmisistä kasvaa kouliintuneita ja luodinkestäviä yksilöurheilijoita, jotka pitävät huolen omasta mukavuudestaan ja pitävät sen etusijalla, koska se toinen kuitenkin jossain vaiheessa pettää ja sitten onkin taas helppo potkaista oma mylly käyntiin.”
    Hyvin sanottu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: