Siirry sisältöön

diletantti kääntämisestä

22 lokakuun, 2006

Kääntäminen ja adaptaatio -kurssista sain hyvän tekosyyn yrittää kääntää Pynchonin Gravity’s Rainbow’ta. Perustelen ja perustelin älykkömäisen-ja-liian-suuren-palan-haukkaavan-valintani sillä, että koska teen tätä lähinnä omaksi ilokseni (tämähän on melkein antoisampaa kuin runojen kirjoittaminen, perhana vieköön1) ja parin opintopisteen toivossa, haluan kääntää vain jotain sellaista, jonka kääntäminen kielestä toiseen tuntuu mielettömältä ja mahdottomalta. Eli jotain mahdollisimman posketonta ja taitoni ylittävää. Jo pelkästään yhden sivun raakakäännökseen ja sanojen merkitysten etsimiseen menee noin tunti. Eikä sivussa ole tässä vaiheessa välttämättä muodollisesti mitään järkeä, vaan sen lukeminen tuntuu pahalta ja takkuiselta. Jo pelkästään Pynchonin lausejärjestys on sen verran kummallinen, tai ainakin suomelle epätyypillinen, että joutuu jatkuvasti pohtimaan pistääkö lausejärjestys riuskasti uusiksi vai koettaako mukailla alkuperäistä. Sillä nimenomaan muotoon ja lauseeseen piiloutuvat monet postmodernismin saloista, miten kääntää tuo koodi suomeksi? 2

Vielä älyttömämpää olisi tietysti kääntää jotain flarffattuja runoja tai Charles Bernsteinia (ehkä Bernsteinia juuri siksi käännettiinkin äskettäin), koska kärsin edelleen jonkinlaisesta harhaisesta olemusajattelusta. Eli en pidä minkään runon kääntämistä mielekkäänä tai mahdollisena projektina. Tällä tarkoitan pelkästään sen tietyn, alkuperäisen runotekstin ainutlaatuisuutta ja sen välittämistä toiselle kielelle. Ymmärrän kyllä, miksi runoja käännetään ja voisin kääntää niitä mieluusti itsekin. Kirjoitustahan se on, tekijästä ja alkuperästä riippumatta. Kääntäjälle tuollainen toiminta on taatusti antoisaa. Lukijasta en olisi aina niin varma, ruumismi on monesti hankala karistaa harteiltaan. En oikeastaan edes pystyisi liittämään alkuperäisen runon kirjoittajaa kääntämääni runoon, sillä tuo kirjoittaja ei olisi enää tuon uuden, käännetyn runon oikea kirjoittaja. Uusi kirjoittaja olisin minä, joka loin tuon uuden, kaltaisen tekstin, jolle alkuperäinen teksti toimii lähinnä referenssinä.

Tietysti jossain digitaalisessa xerox-mielessä ideaalia olisi häivyttää kirjoittajien nimet kokonaan, mutta mille minäkin sitten elämäni tarkoituksen perustaisin, kun en voisi enää päteä nimeeni ja ruumiiseeni kiinnitetyillä harhoilla? Tämä on kuulkaas tuima ja syvällinen prosessi tämä alfa-urouden alasajaminen.   

1Joskaan runojen kirjoittaminen ei monesti ole kovinkaan antoisaa.
2Ehkä se ei sellaisenaan käännykään. Ilmankos täällä onkin niin paskoja kirjoja, eikä kukaan ole kehittänyt mitään vastaavaa suomeen. Tai ainakaan onnistunut siinä.

One Comment leave one →
  1. 22 lokakuun, 2006 9:11 pm

    Olen kanssa joskus miettinyt tuota runojen kääntämisen mielekkyyttä. (Omista hommistani on kyllä runous yleensä aika kaukana.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: