Siirry sisältöön

Aasi Balthasar

26 elokuun, 2006

Au hasard Balthasar (Robert Bresson) * * * *

Ajatus mustasta aasista elokuvan lähes jatkuvasti läsnä olevana keskushenkilönä, ihmisten peilaajana ja sivustakatsojana on jo sinänsä hieno, mutta miten sopiva se onkaan juuri Bressonille. Ohjaajalegendan filosofia näyttelijöitä koskien oli elkeiden ja tunteiden äärimmäinen minimalisoiminen, jolloin ”ihmisyys nousee esiin”. Aasi ei luonnollisesti näyttele tippaakaan, vaan on jatkuvasti puhtaasti aasi, ”aasiuden ydin”.Tästä voi tietysti olla montaa mieltä, ensiksi olisi hyvä tietää, mitä ”ihmisyydellä” tässä tarkoitetaan. Elkeiden ja näyttelyn minimoimisesta seuraa, että katsojan huomio kiinnittyy äänenpainoon ja ihmisen ulkonäköön. Ovatko nämä sitä ihmisyyttä, mitä Bresson tarkoittaa? Esimerkiksi Anne Wiazemsky on tavattoman kaunis; töröhuulinen, suurisilmäinen ja punatukkainen. Silti aistin myös alistumista ja salaperäistä vieraantumista. Ovatko tämä Bressonin hyväksymiä ja kannustamia keinoja, vai näyttelijän itsensä rooliin ymppäämiä keinoja (jopa Bressonin tahdosta huolimatta?). Jos edellisiä, niin epäilemättä kysymys on juuri ihmisyydestä, jos kerran niinkin pedanttinen ja väistämätön ohjaaja kuin Bresson on ne lävitse päästänyt. Kenties ne ovat vain omia heijastumiani.

Entä punatukkaisuus sinänsä? Elokuva on mustavalkoinen, mutta osasin silti sanoa Wiazemskyn olevan punatukkainen. Jälkeenpäin voin toki tarkistaa Googlella ja todeta, että näin todella on, mutta luulen havaintoni johtuneen ainoastaan tietyistä ulkoisista, geneettisistä ja fyysisistä seikoista. Kuten siitä, että punaiset hiukset näyttävät tietyltä mustavalkokuvissa, tai huulien väri, pisamat. Ulkoisen olemuksen minimoiminen tuo mukaan väkisinkin behaviorismia, punapäisyys on jo silkkaa kategorisointia. 

No, henkilöhahmot ovat siis hyvin pelkistettyjä ja tiivistettyjä, mutta toisaalta juonta on riivattu/siunattu lukuisilla sivujuonilla ja tapahtumilla, joiden omituinen leikkaus ja rytmitys saavat katsojan lähinnä raapimaan päätään. Syitä on esitetty, juuri näin rikkonaisestihan aasi mahdollisesti seuraisi tapahtumia. Tai jotain vielä kamalampaa puuroa, kuten ”elämä ja moraali on niin rikkonaista ja epäluontevaa”. Parasta lienee jättää asia sikseen. Bresson itse oli ilmeisen harras katolilainen, jonka elokuvafilosofiaan kuuluu olennaisesti ajatus Jumalan metodien ja tarkoitusperien pyhyydestä ja lopullisesta salaisuudesta, joita ei ihmisen ole tarkoitus nähdä. Ehkäpä siksikin aasi Balthasar on otollinen keskushahmo, kyseenalaistamaton statisti, jolle elämä on virtaa ja asiat tapahtuvat koska ne tapahtuvat.

Kysymys ei ole nihilismistä.

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: