Ben Etton

Rähtö & Lehtisalon uunituore on kyllä niin kevyesti vuoden ja parin seuraavankin paras levy (kyllä, jo helmikuussa), että huh. Sulattelua tämä jonkin verran vaatii, mutta alkaa tipahdella aivan himmeästi. Laulelimme toverini R:n kanssa ”toveruuden sssshhakki” -riviä ja muita nerokkuuksia koko ruokatauon. Hämmentävää Hitler-Jugend -elektroa, täsmäsvengiä ja kuolematonta sanoitustyöskentelyä. Omituisen hyvin kuosissa pysyvää kamaa, jos vertaa Kuusumun entropiaan ja löysiin reisimakkaroihin. Aiempia Rättö & Lehtisaloja en ole kuullut, mutta ilmeisesti ne ovat kolmen tähden kuriositeettikamaa tähän verrattuna.

Ostin Carcassonneen lisäosan. Ansku rakenteli vuorotolkulla ja riemuissaan jättikaupunkia, josta saisi a) pirusti pisteitä ja b) pirusti kauppatavaroita, kun ryntäsin viimeistelemään kaupungin hänen nenänsä edestä, täten kähveltäen kauppatavarat. Kissanainen reagoi heittämällä pelilaudan pitkin seiniä. Ja sitten tulee minulle marmattamaan, jos kiroilen tietokonepelille!

Myös Xysman Lotto on pirun hyvä. Ja se Limonadi Elohopean Ahmatti. Suomalaiset loistavat sentään jollain alalla!